Nyt, kun sain ihan suullista noottia blogini päivityksettä jättämisestä, on vissiin parasta ruveta runosuonen pulppuamaan, etten saa itse tuta siitä kuuluisasta piiskasta, millä itse tykkään muita uhkailla (tai trimmikoneesta…).

Hmm no mutta mitähän sitä runoilisi? Kesä tuli, lumi suli ja purot sano puli puli. Tämä oljenkorsi on vissiin käytetty jo edellisissä postauksissa eri sanoin. Siispä asiaan (mihin?).

 

Koska nyt tosiaan kesä tuli ja pelto alkoi lupaavasti rehottamaan, niin käväistiin hakemassa seitsemän urheaa pientä pässinpäätä kouluttamaan paimenkoirien alkuja. Alkuun ajattelin katsella vaaleanpunaisten lasien läpi, että annetaan pikkuisille mussukoille aikaa kotiutua ennen kuin alan paimentamaan, mutta sain saman illan aikana ystävällisesti riisua nämä lasit kasvoiltani ja todeta, että ne ovat jo vallan kotiutuneet ja ovat erinomaisella egolla varustettuja, kun alkoivat saman tien hakata koiria mottipäillänsä. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, enkä tänä vuonna salli näiden sällien romuttaa yhdenkään koiran itsetuntoa. Siispä otin Geren aidan ulkopuoliseksi vahdiksi, mikäli pojat olisivat hyppytuulella ja laitoin Flintin ensimmäiseen hakuun sitten puolen vuoden tauon jälkeen. Kaari oli hyvä. Ajoon päästiin muutaman minuutin rankan työn jälkeen (siis työ oli nimenomaan Flintille rankka, itsehän tyynesti nojasin paimensauvaan ja annoin käskyjä). Päkäpäät eivät millään tajunneet lähteä liikkeelle, lällättivät koiralle, että siinähän yrität. Omaksi onnekseni pikku F on jo jotenkin luokiteltavissa osaaviin koiriin, joten luvan saatuaan hän alkoi kertomaan fiksusti suuvärkillään, että nyt herrat liikkuvat vain eteenpäin mukisematta. Sitten ne vallan innostui ja kirmasi laitumen toiseen päähän melkoista rallia ja ei muuta kun Flint kaarelle pysäyttämään (onneksi se on myös nopea). Siitä pikku hiljaa alkoivat pikku päkälit ymmärtämään jutun jujun ja itse olin tyytyväinen, että Flintin aivot eivät olleet talviloman aikana karanneet uroksille tyypillisesti sinne takajalkojen väliin killuttamaan. Se otti käskyt vastaan, kuunteli, totteli ja teki ja oli suuri apu.

 

Ja mitä muulle rintamalle kuuluu, niin agilityä sekä treenien että kisojen muodossa sekä yhdet näytelmät käväistiin ja toisiin mennään ensi viikonloppuna.

Näytelmissä mukana oli Tom, Jokke sekä kasvatti Hekku. Kaikille ojennettiin kätöseen EH:t ja etenkin Joken kohdalla se lämmitti mieltä suuresti. Ei kerta kaikkiaan tarvitse enää edes vilkaista näyttelyä kohti sen koiran kanssa, helpolla pääsin siis. ;)

Agilitytreeneissä olen nyt treenannut suhteellisen bortsupainotteisesti, kun Lucky ja Flint ovat olleet kavereina. Tietty shetlannineläimetkin ovat päässeet treenaamaan, etenkin tämä nuori, salskea urho nimeltään Tom. Tempo ja Gitte ovat päässeet helpolla treenien suhteen. Tempo on käynyt pariin otteeseen nyt osteopaatilla ruodon suoristuksessa, ja sen takia olen pitänyt sen agilitylevossa kisoja lukuun ottamatta. Onnekseni tuon kumipallon ruodossa ei ollut muuta kuin lukko lantiossa ja sen jälkeisellä kerralla lukko rintarangassa, joka oli mitä ilmeisemmin tullut kompensaation tuloksena. Nyt siis voimme jälleen hyvillä mielin jatkaa kisakautta. Gittee aina kiusin, että se viettää jo osa-aikaeläkettä ja sen agiliidot tapahtuu lähinnä kisoissa. Treeneissä silloin harvoin, kun on tullut ilmi jotain uutta ja mullistavaa treenitarvetta.

Käytiin kisoissa Hervannassa, molemmille naikkosille kaksi rataa. Agiradalla kämmäsin molempien kanssa, Gitelle tulos 5 ja Tempolle hyl. Hyppärillä sitten taas paskan vastapainoksi molemmille nolla, Gitelle hidas ja sij. 5., Tempolle nopea ja sij. 1. + toka hyppyserti. Jeah. :)

The true show-poodle ;) Kuva: Heli L. Kiitoooooos!

 

Tänä perjantaina meillä oli Joken pentuetreffit Jatalla, joten päivä oli paimennuspainotteinen, kuten asiaan kuuluu. Minna opasti meitä etiäpäin kivasti, suuret kiitokset. Kiitokset myös Jatalle järjestämisestä sekä pentuesisaruksille omistajineen - oli mukavaa nähdä! Luulin olleeni Joken kanssa jo tarpeeksi tiukka täti, mutta erehdyin. Sain siis luvan olla vieläkin tiukempi ja sehän minulle passaa! :D Toisaalta sain noottia käskyistäni, jotka ovat enemmänkin natsi-tottiskäskyjä kuin pehmeitä paimennuskäskyjä. Erityiskiitos suorista sanoista sekä sanoista tekoihin opastuksesta. :)

 

Tänään sain vuorostani nauttia oman kasvattini seurasta, kun Uuno tuli Katjan kanssa agsailemaan ja Sari ja Osku tuli tokoilemaan. Liideltiin hallilla parisen tuntia, Tom pääsi mukaan myös, mutta oma ohjaustasoni oli tällä kertaa niin ala-arvoisen pashaa, että tyydyin näyttämään sillä vain pieniä esimerkkejä ja nekin olivat lähinnä älä-tee-näin -esimerkkejä.

Päivä oli nasta. Agien jälkeen syötiin, käytiin moikkaamassa lampaita ja illan päätteeksi vielä hieman tokoiltiin. Välissä kerettiin pentujakin paijaamaan, vaikka aika juoksikin taas ennätyksellistä tahtia ja ilta tuli kolkuttamaan ovelle aivan yllättäen. Hyvässä seurassa aika kuluu laittoman nopeasti, epäreilua. Kiitos paljon käynnistä ja tervetuloa uudelleen! :)

 

Huomenna selviää syy, miksi olen myös Geren kanssa vääntänyt rautalankaa viime aikoina. Tottisten osalta siis. Katsellaan minkä muotoinen päivitys seuraava tänne tupsahtava on… Hieman räpiköi perhoset mahassa (ihme, että menestyvät siellä tujujen mahahappojen joukossa).. Mutta siis palataan jossain vaiheessa, tapani mukaan kuukauden päästä. Pyrkimyksenä on tyydyttää ahkerimpien lukutoukkien tarpeita hieman ahkerammin jatkossa. Ehkä. Ongelmana vaan on se, että kun kerran kirjailen, niin sitten kirjailen romaanin ja luulen, että ihmisillä menee ainakin se kaksi viikkoa aikaa tavuttaa se. Yritetään päivittää seuraavaksi lyhyesti.