Otsikon virke pätee hyvin moneen tilanteeseen. Päällimmäisenä kuitenkin mielessäni virkettä rustaillessani oli Flintin mieliteko samaan asiaan kuin omistajallaan: SUKLAASEEN. ”Ellei se ole aamuun mennessä kuollut, en pian jaksa uskoa, että suklaa on vaarallista koiralle.” Näin totesin, kun ’ilokseni’ huomasin Flintin vetäneen napaansa minun koskemattoman Fazerin sinisen levyn (200g) eräänä kauniina iltana. Olihan se toki jo aloitellut suklaabileitänsä muutama hetki takaperin muutaman patukan voimin. Siispä ihan samanlainen kuin meikäläinenkin: suklaalevy menee helposti kerralla, eikä tee edes tiukkaa. ;) Aamulla, kun vastaan tuli aina yhtä vimmatusti häntää heiluttava bortsu, sain huokaista helpotuksesta ja viimeistään tässä vaiheessa olin jo valmistautunut ripaskaralliin, jota kuitenkaan ei ole edelleenkään onneksi kuulunut.

 

Cina ja Flint näytti solmineen myös salaliiton aina yhtä urpoa omistajaansa vastaan. Flint kantaa Cinan ulottuvuudelle omaisuuttani, jonka C tuhoaa jätemyllyn lailla. Hyvästit sain heittää mm. MP3-soittimelleni kuulokkeineen. Oho, hupsista. F:kään ei enää saa nauttia vapaamatkustajan roolista autoillessa. Oma vika, pikku sika.

 

Ploki on viettänyt taas mykkäkoulua kolmisen viikkoa ja minkäköhän takia, kuka tahtoo arvata? No mä kerron: Lähdin takaisin Haminaan, kun siellä on vaan niin parasta! Kertakaikkisen ihanaa sakkia, sanoinkuvaamatonta, miäletöntä! Enkä lähtisi sieltä kulumallakaan, mutta pitänee minunkin sääliä isäntäväkeä ja antaa niille vähän lomaa tällaisesta oudolla huumorilla varustetusta, kovakouraisesta ja höperöstä ihmisrauniosta ;D

Iso KIITOS jälleen kerran aivan kaikesta! Ootte kultaisia! :)

Jos kerrankin yrittäisin supistaa tyhjästä päästäni pursuavaa hehkutustekstiä ja saada kirjoituksesta edes jossain määrin ymmärrettävää luettavaa fiksussa mittakaavassa. Juu, taitaapi jäädä yrityksen tasolle.

 

Flintin kanssa paimenneltiin lampaita vaihtelevalla menestyksellä sekä nautoja jostain kuvakulmasta kehityskelpoisesti, ehkä. Gere on melkoisen pätevä opettajasetä ja Flint ottaa sen toiminnasta mallia kympin oppilaan lailla. Sen ilme muuttui opetussession myötä pyytelevästä vaativammaksi ja ehkä sen puikulapään sisälläkin muhi jo ajatus: ”Minähän PISTÄN nämä liikkeelle ja piste.” Gere sai nauttia Katrin kanssa paimentelemisesta. Itse, kun sekoilen jo oikeassa ja vasemmassa, niin eihän treenistä tule kerrassaan mitään. Eihän sitä nyt voi millään näin hitaat aivot kääntää käskyjä suomeksi, kun vasta on huudellut omalleen vieraskielisiä sanoja. Selityksen makuako?

 

Kauniit syyssäät muuttuivat pienessä hetkessä kalseiksi talvisäiksi. Vaikka jossain kieroutuneessa mielentilassa kuulunkin näihin niin kutsuttuihin talvi-ihmisiin, en ollut saanut nyt valmistautua tällaiseen yhtäkkiseen lumipaljouteen ja kylmyyteen. Mun karaistusteoriani varmasti tuottaa jossain vaiheessa talvea tulosta tai ainakin jaksan niin uskoa, vaikka jotkut viisaat ovatkin uhkailleet, että tästä tulisi kylmin talvi pitkiin aikoihin. Noh, ei auta muu kuin karaistaa itseään lisää! :P

 

ELMA-messuillakin tuli pyörähdettyä perjantaina ja oleiltua SPKY:n osastolla ja tulihan sitä sitten nolattua itsensä paimennusnäytöksessäkin. Ihmishälinän läpi ei ihan kaikki käskyni mennyt tarpeeksi syvälle F:n kuuloelimiin tai sitten oli ymmärrysosiossa vikaa. Ei sen nyt vielä tarvis äijäistyä ja olla tietävinään kaikesta kaikkea.. Vaan edessähän ne ajat väistämättä ovat, onhan se kuitenkin ensi viikon synttärisankari ja vuosi tulee täyteen, jolloin ne pienetkin rippeet aivon jäänteistä valahtaa sinne takajalkojen väliin ;) Kyllähän ne sitten siitä taas lähtee asiat suttaantumaan, talvitauko toivottavasti tekee vain hyvää. Toivossa on hyvä elää ja sitä rataa.

Kiitos paimennusihmiset, teidän kanssa on kiva viettää aikaa! :)

 

Pääsihän Gerekin käytännöntyöskentelyyn. Eräältä isännältä oli päässyt nauta karuuseen ja lähdettiin sitten jäljestämään sitä. G nosti jäljen loistokkaasti ja työskenteli intensiivisesti ja hyvin tarkasti. Selvä luonnonlahjakkuus siis! Eläkelaji on siis tiedossa, kun tokoilu alkaa maistumaan puulle ;) Valitettavasti kello juoksi meidän kanssa kilpaa ja aika loppui, eikä jäljestäminen ehtinyt tuottaa toivottua tulosta. Harmi kaikkien kannalta. :/

 

Eipä Pinjakaan ollut jouten, me päästiin paikallisen hakuryhmän treeneihin!! Teki erittäin hyvää sekä koiralle että ohjaajalle treenata vieraassa paikassa, vieraiden maalimiehien kanssa. Erittäin antoisat treenit, suuret kiitokset!! Tottisteltuakin tuli muutaman tunnin treenin jälkeen. Tietyistä asioista huomasi kyllä, että treenataan suurimman osan ajasta keskenämme. Esim. estenouto: Heitän P:lle kapulan à käskytys à P kiipee hyvin à hakee kapulan à huomaa ihmiset ”IHANAA TÄÄLLÄ ON MUITAKIN, KATTOKAA MULLA ON HIANO KAPULA!” à ohjaaja karjuu pää punaisena ja toteaa, että pitänee treenata ”häiriössä” enemmän kuin kerran vuodessa… ;) Tyypillistä mua.

 

Nyt, kun Word heivasi mut taas toiselle sivulle kirjotukseni kera, voin jälleen todeta epäonnistuneeni yrityksessäni saada tuotettua lyhempää rustausta. Pahoitteluni ihmiset. Onneksi lukupakkoa ei ole missään vaiheessa langetettu. Niille masokisteille, jotka vapaaehtoisesti jaarittelujani seurailee… Osanottoni. ;)

Kuviakin varmaan tulee jossain vaiheessa. (Niin vissiin.)