Jahuu, meitin kennelyskät on ainakin tältä erää yskitty. Ja kyllä – karma – minä tiedän, kuinka sinä juuri käänsit katseesi tähän suuntaan ja leväytät oikeen kunnon räkäklimppitaudin jokaiseen piskiini, mutta jos taon ahkerasti tätä puista päätäni, niin ehkä se vähän lieventää tuomiota.

Koko kirjoitusta lähdin tuottamaan pienoisen, hienovaraisen painostuksen johdosta, joten laatuhan siitä eniten kärsii. Onnittelut siis jo tässä vaiheessa lukukokemuksesta…

 

Tässä siis on ollut majesteetillinen treenitauko nyt lauman jokasella jäsenellä, mutta tänä vkonloppuna asia korjaantui Giten ja Tempon osalta ja jos vaan saan oman pyrstöni huomenna ajoissa liikkeelle, niin se korjaantuu myös nuorison osalta! Tämän treeni-innon saattelemana kyllä varmasti lähden pää viidentenä renkaana suhaseen kohti hallia, oma lenssu ei siinä vaiheessa hidasta pätkääkään! (Paitsi jälkivointina ehkä, mutta se on sen ajan murhe sitten.)

 

Eilen suuntasin voken nokan jälleen kohti eteläisempää Suomea viettääkseni aikaani laatuseurassa! Illalla käytiin Tanjan ja Sarin kanssa treenailemassa sellainen tehokas parituntinen, tuli treenattua niin koirat kuin omat vatsalihaksetkin. Tuli todistettua niin eläväisesti, kuinka tärkeää taito on nauraa itselle, eikä ottaa kaikkea niin kovin vakavamielisesti. Tempo sai kontakteista sulkeiset+ratapätkän ja Gitte pelkän ratapätkän. Oli aivan mielettömän hauskat treenit, iso kiitos!!

Ja kiitos Sarille taas jälleen mielettömän loistavasta yösijasta ja juttutuokioista!  

Sunnuntaina (ts. tänään) sitten suunta Hyvinkäälle noiden kahden puikkonokkaneidin kanssa ja edessä startit molemmille x 3. Tulokset 5 x hyl ja 1 x 5 vp. UPEETA, MAHTAVAA! ;) Voi taas vaan ihailla omaa panostusta ohjauksellisesti, siitä, että ajoitukset oli kohdallaan ja että kaikki sujui kuin Strömsössä (BIG NOOOOT!!!), tuloksetkin puhuu puolestaan. Täytyy silti etsiä jotain positiivista.. Tempo: kontaktit! Aivan ihanaa, blondiseni, että olet omaksunut myös kisakontaktien suorituspakon. I’m proud. Gitte: kiva, että yrität tehdä tasaisen varmaa suoritusta, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, huolimatta siitä, että ohjaajasi on urpo. Vikalla radalla emotion-jepun sydän meinas pysähtyä, kun Tempo suti tulemaan perushaipakkaan tahtiinsa ja epäonnistui ponnistuksessaan ja tipautti riman, kiljahti ja otti pari askelta kolmijalkaisena. Ihme, etten alkanut parkumaan, en olisi ollut yhtään ihmeissäni sen kaltaisesta primitiivisestä reaktiossa oman silmäteräni ollessa kyseessä. Keräsin kuitenkin ihmeenkin nopeasti itseni tilanteesta, nappasin Tempon syliin ja talsin pois radalta. Laskin sen kuitenkin parin viimeisen esteen kohdalla takaisin maahan ja normaaliin tyyliinsä se kiisi maaliin, ei keventänyt mitään koipeensa, eikä reagoinut palpointiin. Onneksi. Valitettavasti vain taisi jälleen yksi kisapaikka tulla yliviivatuksi Tempon kohdalla. Maapohjat kunniaan, kiitos! Giteltäkin tuli vikalla radalla rima alas, mutta se tuli sievästi, eikä haitannut menoa. Eipä muori kyllä paljoa mennessään sudikaan, sen verran rauhallinen etenemistahti on kuitenkin kyseessä.

 

Alkavalla viikolla pääsen vihdosta viimein pussailemaan Flintin ja Ellen rakkauslapsia, kun suuntaan pariksi päiväksi Annen luo Juvalle! Oon ihan intona! Isukkikoira pääsee tietenkin matkaan mukaan mahdollisesti jopa yksinoikeudella! Ensi perjantaina pääsee itseään sivistämään luennolle ja sitten vkonloppuna työt kutsuvat. Katsotaan, josko jaksan erikseen tulla läpättämään nuorison treeneistä tänne tai sitten en. ;)

 

”Onneton on se, joka pelkää ottaa riskejä. Hän ei ehkä milloinkaan koe pettymyksiä tai takaiskuja eikä kärsi kuten ne, joilla on unelma.”