Noin tuli sitten aloitettua työt. Kulunut viikko on ollut mukava ja luultavasti tulee olemaan myös ihan loppuun saakka.

Keskiviikkona tottistelin Pinjan kanssa kunnolla pitkään aikaan. Oli hauskaa, molemmilla! Torstaina sain taas kokea helpon yllytettävyyteni hyväksikäyttöä ja tulin ilmoittautuneeksi Ouluun toko-kokeisiin Pinjan kanssa. Voi saakeli, sanon
minä. Joka tästä asiasta tuntee piston rinnassaan tällä hetkellä, niin voin kertoa, että se pisto vaan pahenee sen kokeen jälkeen, kun olemme nolanneet itsemme. Perhana.

Keskiviikkona tottistelin Cinan ja Jerrynkin kanssa. Cinalla nyt vihdoin otin seuraamisessa jo edistys(?)askeleen. Ehkä se siitä jossain vaiheessa tulee siedettäväksi. Kaikkea muutakin mahdollista heiluttiin siinä ja pidettiin hauskaa.
Jerrylle jätin muutama viikko sitten hautumaan seuraamisessa sellaisen asia kuin, että siinä EI edistetä. Todellakin jätin asian ihan tarkoituksella hautumaan, etten ole ottanut sillä nyt mitään tokoa sen jälkeen. Nyt, kun se pääsi tekemään pitkästä aikaa, sillä oli aivan mahtava vire ja mikä parasta - se ei edistänyt. Vaan se jätätti. Perrrr.. Ei voi olla noin haastavaa opettaa koiralleen oikeaa paikkaa seuraamisessa! Tai näköjään voi. En halua edes muistella, montako kertaa ollaan tästäkin asiasta värkätty! Nimittäin aivan liian monta.. Ja nyt ei auta, vaikka kuinka ajattelis, että olin kuitenkin suhteellisen nuori, kun Jerrylle aloin asioita opettamaan. Asioita olisi voinut yrittää KORJATA. Mutta tässä sitä nyt ollaan..
No okei, täytyy olla iloinen siitä, että Pojalla oli aivan mahtavat fiilikset koko treenin ajan ja luoksetulo oli mielettömän ihana! (sentään jossain olen onnistunut tuonkin koiran kanssa). Jääviin hain napakkuutta ja sitä sainkin. Niitä täytyy vielä treenata paljon, jotta ne sitten oikeasti toimisikin napakasti.
Sitten napakka kysymys kuuluu: Miksi IHMEESSÄ vieläkin treenaan Jerryn kanssa, vaikka olen heittänyt sen kirveen jo erittäin syvään, mustaan, kylmään, kiviseen ja hyiseen kaivoon? Vastaus kuuluu: ...jaa-a. Nyt on kyllä paha.. Oikeaa vastausta tähän(kään) kysymykseen ei taida olla.. Jerry nyt on vain sellainen, että en raaski jättää sitä ihan total eläkkeelle kaikesta. Ja koska agilitystä oli pakko, niin mikä harrastus jäi jäljelle.. Niinpä, toko, yäk. Niin no jäi toki näyttelytkin, jos sitä meidän mittakaavalla pystyy edes harrastukseksi luokittelemaan, mutta sen nyt on vielä enemmän yäk. Mutta niin.. On outoa harrastaa ilman kisatavotteita. Ja olenhan aina itsekin ollut sitä mieltä, ettei siinä ole järkeä. Tai siis miten tuonkin nyt sanoisi, ettei ihmiset kuohuisi tietokoneruutujensa takana ja manaa minua lyttyyn. Tottakai siinä on järkeä harrastaa ihan huvin vuoksikin, mutta tässä tapauksessa ei ole. Ei kerrassaan mitään ideaa. Joten MIKSI treenaan Jerryllä edelleen, vaikka kisoihin emme enää eksy? Voisiko joku muu sen kertoa, sillä itse en näköjään siihen kykene?
Kaikesta huolimatta Jerry on kuitenkin Elämäni Koira.

Lauman muiden jäsenten kuulumisiakin voisi taas kertoilla.
Vanhukset Sasa&Marsu ovat olleet ihan reippaita taas. Sasa jaksaa edelleen ahkerasti lusmuilla ulkonakäynnin kanssa, onhan siellä kovin kylmä pikku mummelille. Marsun vanha, ärsyttävä tapa on tullut takaisin sen myötä, kun karvat lähtivät. Eli se on alkanut taas omien teidensä kulkijaksi ja häipyy pihapiiristä heti, kun selkänsä kääntää. No seikkailkoot kerta vanha mies haluaa ikinuorta leikkiä. Kuulokin on sen verran huonontunut tai ainakin valikoitunut, ettei poika ole mitään kuulevinaan. No, vanhukset saavat kaiken anteeksi.
Gitte on sama, tuttu, reipas itsensä. Hauska tyttö. :)
Rose, oma lellivauvani, on ollut hyvä taas söpöilyssä ja on saanut paljon haleja ja pusuja osakseen. Olen minä sen kerran istumaan pyytänyt. Siinä Rosen treenit.
Iines on ollut oma itsensä, räksytys on kuulunut kauas ja ruoka on maittanut.
Åna on ollut hyvin rauhallinen möhkömamma. Hellyydenkipeä nainen, joka nauttii täysin siemauksin siitä, kun sen vatsaa sivelee. Sillä on ollut viime aikoina paljon asiaa, joten vanhat tutut alien-äänet ovat tulleet takaisin kolminkertaisena. :)
Gere on ollut oma aktiivinen ja rasittavakin itsensä. No ei vais, ei se nyt niin rasittava, mutta koska se on vain niin mamman kulta, niin Kerpun mielestä ei Jepua tarvitse totella lainkaan.
Jerry nyt tosiaan on oma paras itsensä. ;)

Eilen tein sellaisen tempun, että otin Lauralta Cinan toisen veljen hoitoon viikonlopuksi. Ukko on hienosti "kotiutunut", oikeemmin voisi sanoa, että se on hienosti tutustunut uuteen ympäristöön ja se on hellyyttävä poika, joka kuitenkin keksii sopivan väliajoin jotain jäynää päänmenoksi.
Kotona on ollut siis melkoista tohinaa!

Tänään löydän itseni vaihteeksi TU:lta. Olin äsken hieronnassa, löytyi runsaasti jumeja. Pinja pääsee kahdelta ja veikkaan, että siitäkin niitä jumeja löytyy. Koira kuin ohjaajansa siis, hah! Ei vaineskaan, ei ole hauskaa kenelläkään tuollaiset jumiutumat. Täytyisi oikeasti saada tehtyä itselleen jotain tämän asian suhteen! Helpompi jälleen sanoa kuin tehdä.

Tässä on ehkä vuodatusta kerrakseen, palailemisiin.