Noin hurahti sitten Pääsiäinen ja Wappu tämän vuoden osalta. Molemmat hetket tuli vietettyä kisoissa. Pääsiäisenä tukalassa auringon paisteessa Janakkalassa ja Vappuna vastaavasti melko kylmässä tuulenvireessä Seinäjoella.

 

Omat verbaaliset ”lahjani” (, joita minulla ei koskaan ole ollutkaan) jäivät jonnekin pimentoon, koska en ole koskaan kirjottaessani blogitekstiä pitänyt noin pitkää taukoa kappaleen välissä, ja vielä tuloksetta!

Palaan ehkä asiaan tuonnempana ja kerron tässä yhteydessä vain tulokset ja länttään muutaman kuvan Seinäjoelta, kun siellä taitava kuvaaja oli molempina päivinä kuvaamassa.

 

Jankkilan A-kisa: Gitelle todellinen räpellysnolla, en edelleenkään tiedä miten oli edes mahdollista saada nolla tuolla tavalla… Tempolle hyl samassa kohtaa, kun meinasin sen saada Gitellekin.

B-kisa: Molemmille hyl. Olin yllättynyt Giten ”joo hei mutsi, mä tiedän kyl” –asenteesta ja se teki omia ratkaisuja, kun olin itse myöhässä! Tuo oma myöhässä oleminen ei sitten yllättänytkään kummankaan kanssa…

C-kisa: Gitelle kiva nolla, se meni oikeastaan omilla maksimeillaan sen radan ja olen tyytyväinen siihen. Tempolle myös nolla, vaikka itse olisinkin varmaan kiellon antanut, kun molemmille tuli pieni ööö –hetki, taas toisaalta, eipä se mitään linjaa ohittanut, ainoastaan katsoi kysyvällä ilmeellä että ”ihanko oikeasti hypätään tämä hyppy, vaikka sä tampio ohjaat jonnekin ihan muualle?” (koska olin vaihteeksi myöhässä, kuinka yllättävää ;)). Noin kuitenkin nollatuloksella maaliin ja Tempolle sija 2. ja eka hyppyserti, Gitte sijoittui neljänneksi. :)

 

Seinäjoella kisasin lauantaina lainabortsulla, Luckylla, ensimmäistä kertaa (oli siis myös koiran ensimmäinen kerta kisoissa).

A-kisa: Pöydältä kielto (me sellasta olla koskaan reenattu, mennyttä muotia jo ;), yksi rima alas ja kepeille liian ahdas syöttö, joten se uusiksi.

B-kisa: Muutama rima ja kolme kieltoa - hyl. Tällä kertaa kepeille syöttö onnistui.

C-kisa: Yksi rima, kepeille päästin valumaan liian suuresta vauhdista, joten se jälleen uusiksi ja puomin ylösmenovirhe.

Jäi hyvä fiilis ja tästähän on suunta vain ylöspäin!

 

 

Sunnuntaina vuorossa kolmosluokka eli Gitte ja Tempo.

A-kisa: Tempolle hyl, päästin valumaan sen putkeen ja olin itsekin ihan kuutamolla koko radan. Hävettävää. Lisäksi se ei ottanut puomin kontaktia niin kuin olisin halunnut (puomi mentiin siis vain neljä kertaa tuolla radalla). Gitelle kymppi, se roiskaisi puomin kontaktin, kun se mentiin toisen kerran ja sitten en ohjannut sitä pussin jälkeiselle hypylle kunnolla. Shame on me.

B-kisa: Tempolle harmittava vitonen kepeiltä, tosin pelasinkin siinä ”hieman” uhkarohkeasti ja radalle lähdin asenteella ”agility on riskinottoa”. Tulipahan testattua ja itselleni jäi hyvät fiilari. Tiedä sitten, oliko kyseisellä fiilarilla osuutta asiaan, mutta Giten kanssa tehtiin sitten ihan mukiinmenevä nolla kyseiseltä radalta ja sijoituttiin toiseksi. :)

C-kisa: Niin lähellä, mutta niin kaukana.. Tempon kanssa jälleen sain kokea onnistumisen iloa sekä myös omasta ohjausvirheestäni johtuen yhden ratkaisevan hylkyyn johtavan virheen. Byääh, se olisi ollut ehdottomasti meidän paras rata, mutta aina mä onnistun pilaan sen omalla tunaroinnillani. Sain taas ottaa niitä haluamiani riskejä ja ne kohdat menikin ihan mukavasti. No mutta, ei auta muu kun kattoo taas peiliin. Giten kanssa oli vissiin nollaa alla ihan viimesille esteille saakka ja tunaroin sitten ihan olan takaa ja lähdin ryntäämään kepeiltä, vaikka nimenomaan rataantutustumisessakin jo hoin, että älä sitten Giten kanssa ryntäile… Tässä olis varmaan toiminu sellainen oppimani ihmispsykologia, että mun olis pitänytkin hokea, että ohjaa loppuun saakka, eikä että älä ryntäile, koska alitajuntani viesti sitten radalla, että ryntäile. Haaaa, mikä teoria, upeaa! :D Opin tuollaisen vasta ja alankin käyttämään sitä sitten selittäessäni virheitäni. No ehkä en kuitenkaan..

(hitsi, mikä ponnistusmatka..! Hieno kuva muutenkin.)

 

Tämä todellinen The Tunari jättää päivityksen nyt tähän ja toivoo, että aivotoiminta alkaisi heräillä ennen seuraavaa päivityskertaa.

Jennalle ja Minille suuret onnittelut ekasta AgiSertistä!