Noin päättyi pidennetty viikonloppu kotona.

Viikonloppuni siis alkoi torstaina liikuntapäivän jälkeen ja totuttuun tapaan lähdin junalla kohti Tammerforsia klockan 14.36. Koiria lällyttelin sitten koko illan.

 

Perjantaina aamulla otin Pinjalla vähän tottiksen tynkää, jonka jälkeen lähdettiinkin ihan kahteen pekkaan vaan lenkille. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi ollut Pinjan kanssa lenkillä ihan kahden. Mukavaa vaihtelua. Tosin tuntuu Pinjalle olevan yhdentekevää, juokseeko mukanamme tutut karvakorvat vai ei.

Päivällä käväistiin taas Temen kanssa Orivedellä katsastelemassa ihmisiä ja liikennettä. Se liikkui jo huomattavasti paremmin remmissä ja kiinnostui hyvin paljon ohikulkevista ihmisistä. Toki tuollainen pehmeänsuloinen otus sai osakseen monet hymyt ja kaikkien sympatiat, josta en toisaalta ole pahoillani. Toisaalta taas ei jokaisen tallaajan tarvitsisi lääppiäkään.. Tuon kanssa ei edes toimi se, että sanoo sen olevan vihainen. Höh. Pahaa pientä shelttiotusta ei oteta vakavasti. Lisäksi se pääsi sylissäni käymään paikallisessa pyöräliikkeessä. Se otti rennosti, nukahti syliini hetken tutkiskelun jälkeen. Ihmisiin se edelleen suhtautui positiivisesti ja avoimesti, kun sitä tultiin rapsuttelemaan.

Illemmalla oli tuttuun tapaan agilitytreenit.

Hain päivällä Lempin (,jota siis olen muutaman kerran menneinä vuosina ohjaillut) meille, sillä sekin tuli kanssani treenaamaan ja otan kesän aikana sen kanssa varmaan muutaman startin. Tavoite on yksiselitteinen ja selkeä: saada se AVA:ksi.

Lisäksi mukanani vakkari treenikoirat: Åna, Gitte ja Teme.

 

Åna oli ihan hyvässä vauhdissa, on tosin mennyt lujempaakin. Irtaantuminen putkeen ei onnistunut ja se on ehkä maailman seitsemäs ihme! Olli siis on tunnettu putkifriikkeydestään nuoruusvuosiltaan. Pahimmillaan kisoissa, kun se lähtöesteeltä näki jossain radalla putken, niin ei ehtinyt kissaa sanoa, kun se oli sen jo mennyt ainakin kerran. Kyllä – sen kanssa oli ilo silloin kilpailla! :D

Mutta nyt olisi ollut aika helppo tilaisuus irtaantua putkelle, niin ei mennyt. Jaksan edelleen ihmetellä.. Onko pikku-Ollista tullut aikuinen ja fiksu nainen?? Ihan hyvä, että tuollainen pointti tuli esiin nyt, eikä vasta viikon päästä kisoissa, etten vain huiski sitä miten sattuu. Tosin tavoitteemmehan nyt on ainoastaan se, että pääsemme ottamaan pitkästä aikaa kisapituista rataa tuloksesta piittaamatta. Ei sen kummosempaa vielä ’mammalta’ vaadita ja odoteta. : )

 

Gitte oli todella hyvässä vauhdissa huolimatta siitä, että oli koko päivän ollut hierojakoululla oppilaiden kopeloitavana. Ei siis hieronnassa, vaan se oli ollut mallikoirana, kun lihaksia näytettiin. Gitten on siihen rooliin ehdottoman sopiva! : )

Se tosiaan painatti menemään pää viidentenä jalkana ja sain tehdä oikein töitä pysyäkseni sen mukana. Tuollaisesta vauhdista en laittaisi lainkaan pahakseni kisoissakaan!

Keppikehityksemme edellisistä kisoista tähän hetkeen: noin kuukausi sitten kisoissa tosiaan näytin sille ensimmäisen välin ja varmistelin kamalasti oikeastaan aivan kaikkea. Nykyään annan sen itse pienestä matkasta (ainakin yrittää) hakea ensimmäistä väliä enkä sorki enää jokaista väliä ja varmistele typerästi. Kepit nyt ei kuitenkaan ole vielä NIIN varmat, että luottaisin siihen täysin, mutta edetty ollaan kuitenkin hieman ja se on pääasia. Ehkä me kesällä saadaan pujottelu sellaiseksi, että alan luottamaan siihen enemmän. Ja enää ei ole varmempaa pujottelupuolta, vaan molemmat ovat yhtä varmat (tai epävarmat, kuinka sen ikinä mieltääkään). Ensi viikonlopun kisoja odotellen ja lähinnä odotellen sitä, että kuinka itse maltan olla sorkkimatta joka väliin...

 

Tempo otti tällä kertaa pelkästään puomia, keppejä ja putkea. Puomia otettiin ihan kokonaisena jo, koska löysin siihen hommaan sopivat valjaat ja pystyin itse sekä olemaan varmistaja ja ohjaaja. Hehee, kuullostaapa hienolta, että minäkin kykenen kahteen asiaan kerralla. Puomi sujui vallan mallikkaasti ja sillä alkaa olemaan jo pienen pieni ajatus siitä, että alakontaktilla pitää pysähtyä. Hieno neiti!

Kepit oli hienot ja ripeät! Kuullostaapa taas jotenkin erityisen hienolta.. Selvennykseksi: kepeillä ei ole vielä epäonnistumisen vaaraa, kun se namilla ohjataan joka väliin. Ettei nyt kukaan kuvittele, että se itsenäisesti hakisi ekaan väliin ja pujottelisi kuten äitinsä. :D

Putki oli jees siinä määrin, kun itse sitä värkkäsin.. Ruokakupin avulla siis mentiin. Välillä tuli kunnon häslinki, kun pentu juoksi hienosti putken läpi kupille ja lähtikin heti takaisinpäin katsomaan, että missä minä olen. Otetaan ensi kerralla vielä avustajan kanssa, niin ei tule tuollaisia epämääräsyyksiä. : )

 

Lempi meni juuri sinne kuin ohjasinkin. Ohjasin vain kovin laiskasti oikeastaan kaikkia koiria. : ( Suunnitelmallisuudella olisin saanut parempaa tulosta ja draivia aikaan, mutta tänään en kyennyt. Ensi kerralla petraan!

 

Lauantaina treenailin sitä sun tätä. Pinjalla vähän avoimen liikkeitä (nouto, kaket, liikkeestä seisominen), Jerryllä alokkaan liikkeitä (seuraamista, jääviä ja luoksetuloa) ja Cinalla jotain pientä värkkäsin myös (lähinnä seuraamista, luoksetuloa, kakeja ja noutokapulan kanssa heilumista.)

Pinja:

Noudossa koetetaan nyt saada mälvimistä pois ja tänään treeni onnistuikin hyvin. Palautusasentoon perehdyn taas aikanaan. Kakeissa ei meinannut istuminen onnistua.. Kyllähän se toki lopulta, mutta neiti varmaan juoksuhuuruissaan ei ihan ymmärtänyt mitä tarkoin niin kamalan vaikealla sanalla kuin IS-TU.

Liikkeestä seisomisessa on ongelmana napakkuuden puuttuminen... Eli silloin, kun se tekee väärän liikkeen (eli makaamisen sijaan seisomisen), niin silloin se on tosi napakka. Syvä huokaus.

Jerry:

Tekee tosi hyvällä draivilla ns. ruokakuppitekniikalla! Vähän tietenkin vielä näin aluksi keskittyminen käsrii, kun ruokakin olisi niin ihanaa, muttakun pitäis totellakin. Kuitenkin seuraamisen suhteen sain viimein toivon kipinän. Katsellaan, mihin herra vielä vanhuuden päivillään joutuukaan...

Cina:

Seuraa edelleen liian takana, kyllä se siitä ehkä.

Luoksetulossa pitäisi kiinnittää nyt erityistä huomiota siihen, että se ei törmäisi. Eihän sen törmäysvoima nyt ole mikään huima, lähinnä säälittävä, mutta sitä ei kuitenkaan kokeissa katsota hyvällä ja eipä se järin hienolta näytäkään.

Kaket ihan ok. Edelleen se tarvii selvästi varmuutta enemmän maasta istumaan nousemisessa kuin istumasta maahanmenossa.

Noutokapulan kanssa hilluttiin ympäri pihaa ja kiinnitin nyt erityishuomiota siihen, että ote on pitävä ja kapula on überkiva. Näillä katsomin siitä on tulossa Pinja II noudon suhteen. Onneksi opetus on vasta hyvin alussa, eli on hyvin mahdollista vielä karsia siltä paheet pois (sitten, kun oikeasti sen tekisin, niin olis ihan jees...).

 

Sunnuntaina käväistiin Cinan kanssa ensin Orivedellä Pepin kaupunkikäyttäytymistä katsastamassa, jonka jälkeen suuntasimme kasvattajan luokse Teiskoon ja sieltä Niihamaan ex tempore purutreeneihin.

Cinan kaupunkikäytöksestä olen suht. tyytyväinen. Se ei reagoi autoihin, ihmisiin, pyöräilijöihin tai koiriin, vaan se keskittyy kerrankin VAIN minuun. Pitäisi saada aikaiseksi useammin ihan kahdenkeskistä aikaa.

Lauralla oltiin hetken aikaa ja siitä lähdettiinkin tosiaan Niihamaan, missä Mikko treenasi puruja. Cinalla otettiin pari kierrosta ja neidissä huomaa silkan lajikohtaisen treenin puutteen. Eli vietit on kohdallaan, mutta tekniikka on lähinnä neitimäistä hillumista ja kun ohjaajan alias kumikäden taidot ovat vielä kovinkin olemattomat, niin.. siinäpä sitä ollaan. Mutta ehkäpä kesän aikana saadaa parannusta asiaan! Oli mukava seurata treeneissä muutaman jo osaavan koiran toimintaa. Mukava vaihtelu arkeen kaikin puolin.

 

Ja minä jotenkin luulin, että neljän päivän päivityksestä tulisi lyhyt... Erehdyin näemmä.