Noin on vierähtänyt tovi jos toinenkin taas viime päivityksestä.

Juhannuskin meni ja jussinviettoseura ei olisi paremmaksi voinut muuttua. ;)

 

Yöt ovat menneet väliherätyksillä, mutta tuloksetta. Ei se Åna näköjään tahdo tehdä minusta mummoa. :D Tiistaina olisi ollut virallinen laskettu, mutta ennenkin se on synnyttänyt etuajassa… Toisaalta kukapa nyt vapaaehtoisesti saattaisi lapsensa tähän pahaan maailmaan?

 

Arki on sujunut koiramaisesti. Maanantaisin puruillaan, tiistaina agiliidetään, keskiviikkona paimennetaan ohjatusti, torstaina puruillaan ja perjantaina ollaan vain iisisti. Mukamas. Todellisuudessa perjantaisin joko liikahdellaan viikonlopun kisapaikalle tai ollaan muuten vain pää kolmantena juoksentelemassa paikasta a paikkaan b.

 

Jussina tehtiin agia, tottista ja paimennusta. Kädet heiluivat kuin tuulimyllyn siivet ja niskakin taittui ihme kenoasentoihin Giten kanssa agiliidellessä. Luottamus voisi olla sellainen avainsana nyt meidän jatkotreeneihin. Tempon kanssa vähän sama juttu, mutta en ole vielä niin suuresti ehtinyt sitä pilaamaan. Virpille suurkiitokset vielä tätäkin kautta!

Pinja otti pienen tottiksen, mutta sitäkin paremmalla menestyksellä. Se teki muun muassa yhden parhaimmista luoksetuloistansa. Mutta ollaan sitä kyllä jumantsuikka väännettykin. Milloin se oli makuuni liian hidas, milloin taas se otti fyysisen kontaktin eteentulossa, ja joskus taas norsukin olisi tehnyt paremman sivullesiirtymisen. Nyt tuntuisi nämä palikat olevan loksahtanut paikalleen. Sitten enää kisatottiksen muut liikkeet ja sitten voidaankin katsella kisoja. Hahhah.

 

Agi SM:tkin tuli tsekattua taas pitkästä aikaa kisaajan näkökulmasta. Karsintarata oli nimensä mukainen ja se toden totta karsi minikoirakoista noin 120 hylkääntymisen muodossa, kun jäljelle jäi vain 33 finaalikoirakkoa. Itse starttasin finaaliradalle sijalta 30 eli siitäkin voi päätellä, että karsintarata oli todellinen fiasko. Tulipahan koetettua. Keskustelupalstat puhukoot kisojen tasosta ja muusta, siihen en itse lähde ottamaan kantaa suuntaan tai toiseen.

 

Tom on tehnyt agilityä ja Flint on paimentanut. Tällä hetkellä en voi olla kumpaakaan muuta kuin tyytyväinen! :)

 

Nyt on kuitenkin aika nostaa nokka kohti uusia tuulia ja nauttia pienistäkin onnistumisista koiraurheilun parissa!

Loppuun pari kuvaa vielä sekopäälauman toilailuista..