Selasin tuossa taas omaksi ilokseni sanalaskuja ja tuo nyt otsikkona toimiva sopi niin mielettömän hyvin rakkaaseen pikkumustaani Rosemundaan, etten voinut olla sitä laittamatta.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Perjantaina saimme Pinjan kanssa tosiaan molemmat sen kauan odotetun hieronnan. Ja kuten ennustelin, myös P:llä oli erinäisiä jumeja ympäri kroppaa. Hieronta selvästi helpotti ja P oli todella hieno asiakas. Se pitäisi vielä toistamiseen käsitellä ennen koetta.

Illalla sitten vietettiin PAGT:n pikkujouluja ja taas tuli syötyä (ja juotua) itsensä ähkyyn. Hauskaa oli!

 

Lauantaina saapui keskuuteemme viikonloppua viettämään Turun neenät eli lukijoille ymmärrettävämmin Jenna & Mini!

Lähdimmekin siitä sitten puoli kahdeksi Längelmäelle treenaamaan aina yhtä mahtavaa ja mukaansa kerta toisensa jälkeen paremmin tempaavaa agilityä. Mukaan pääsi Mini, Gitte, Jerry, Cina sekä otsikkoprinsessani Rose. Kyllä vain, Jerry the Eläkeläinen pääsi piiiitkästä aikaa omaksi ilokseen tekemään jotain pientä. Oikeastaan se sai tulla Jennan juoksukaveriksi ja minun muistini vetreennyttäjäksi. Muuten jätkä oli todella hieno ja vanhat asiat olivat säilyneet kirkkaina mielessä, mutta se on hieman hidastunut. Ei nyt mitenkään vaarallisesti, mutta kyllä sen silti huomasi. Oli se silti oma ihana itsensä, eikä se alkanut mitenkään oirehtimaan treeneissä eikä niiden jälkeenkään, mutta eihän tuosta missään tapauksessa tule tapa. Harvinaista herkkua meille molemmille! Ja huolimatta siitä, että mitään oireita ei tullut, vika on silti olemassa, siitä ei pääse mihinkään. Jerryllä ja Jennalla meni lujaa yhdessä.

Gitte meni totuttuun tapaan ja saman kaavan mukaisesti, ihan jees. Viime treeneissämme esille tullut keppiongelma oli hieman hälvennyt.

Rose sai sikailla ihan kympillä. Huomasi kyllä, ettei sillä oikein riittänyt taas mielenkiinto. Ja JOS koirat pystyisivät näyttämään keskisormea, niin se olisi R:llä pystyssä kaiken aikaa. Se alitti rimoja ihan tyytyväisenä ja meni muutenkin miten sattui. Mutta mitä väliä sillä on? Ei se enää kilpaile. Mukaan se tuli vain huvin vuoksi ja urheilun kannalta. Mutta kepit se vielä muisti, olin aika ylpee! Se on tosiaan viimeksi liidellyt viime Pääsiäisenä.

Cina oli nyt ensimmäistä (ja uhoomisieni mukaan myös viimeistä) kertaa hallilla. Se nyt meni jotenkin jotain jossain määrin. Erittäin selkokielistä selitystä tapani mukaan... Katsojana sillä oli erittäin kuuluvat kannustushuudot. Apina. Värkättiin vähän putkea, puomia, hyppyjä ja keppejä. Ihan jees tai jotain.

Mini oli paras kaikista.

 

Ånan maha on kamalan suuri ja möhkiksen olotila tuntuu ajoittain aika tuskaiselta. Onneksi synnytys on jo aika lähellä!

 

Ukko on tänään nyt viimeistä päivää hoidossani. Se on ollut varsin hauska toveri kyllä! Sen ”heinytpihaantuleejoku”-haukku on aivan identtinen kuin Waulla oli aikanaan. Suloista. J

 

Äääh, enää viikko tokokokokokokokeisiin! Oliko taas järjen häivääkään ilmottautua? No ei todella ollut!