Uusi vuosikymmen starttasi käyntiin ja odottelemme uusia kujeita!

 

Molemmat silmät ovat värikkäästä ja räiskyvästä vuodenvaihteesta huolimatta tallessa. Heti 2. pvä oli seuran treenit hallilla ja tällä kertaa olikin porukkaa ilmaantunut mukavasti paikalle.

Minulla oli mukana Åna ja Tempo.

Åna oli ihan vallaton lapsonen, joka vaan huiteli siellä täällä ja tuolla ennen kuin itse ehdin sanoa mitään. Ja kontakteja se varasteli.. Huihai, mitähän tästä tulee. Åna toden totta aloitti uudet kujeet heti vuoden alusta!

 

Tempo sitten oli tällä kertaa se, joka meni melkein kuin aikuinen. Roolit sekoittunu tai jotain? Se teki kivasti, ohjaantui semisti, rengasongelmasta ei ollut tietoakaan ja keppiongelmakin on liki poistunut! Jes! Johtui varmaan uuden karheista valjaista, jotka Tampereen reissullamme shoppailimme.

Kuin kaksi marjaa...? Vai onko kuitenkaan?

 

Tänään käytiin Annen ja Pepin kanssa treenamassa niin ikään agsaa. Itsekin Peppiä hieman kokeilin ohjastaa ja Anne kokeili Tempoa. Tempo teki reippaasti, eikä mitään ongelmia enää kepeillä eikä renkaalla! Peppi tuntuu mainiolta pakkaukselta. :)

 

Nyt alamme pikku hiljaa valmistautumaan opiskelujen loppurutistukseen ja miettimään mitä teemme elämällämme. Ensi viikolla kutsuu Kannus ja toivottavasti germaanin ja malinoisin kanssa uudet innostukset tottiksiin. Agi-innostusta ei tarvitse paljoa huudella, sitä kyllä löytyy. Ja pitäisi miettiä C:n kanssa sinne avoimeen menoa sitten jossain vaiheessa. Ja Pinjalle se köhköh tunnari. Melkein olenkin jo aloittanut…

 

Sitten asetetaan taas hieman tavoitteita vuodelle 2010:

 

Pinja

Nyt pitäisi kerätä itsensä ja korkata PK-lajien kisat jossain vaiheessa. Eli ainakin hakukisoihin pitäisi uskaltautua ja toivottavasti myös jälki.. Tulostavoitteita en tosiaan ala laittamaan, kun kynnys on muutenkin jo niin korkealla taas ”uusien” lajien suhteen.. Sitten tämä agility, jota meidän ei edes pitänyt harrastaa. No kakkosiin on noustava se on varma. Mutta mitäs sitten.. kokeilen pari kakkosen kisaa ja jos se vaikka sattuu pääsemään aikoihin, niin voin yrittää viedä kolmosiin, mutta jos se on mitenkäänpäin väkisin puurtamista, niin sitten voimme unohtaa koko homman.

Ja sitten jalostustarkastus olisi yksi sellainen ikuisuusprojekti.

Tokossa edetään jälleen miten jaksetaan ja kiinnostus riittää. Kiirettä ei ole mihinkään suuntaan.

Ja sitten ällötystavoitteet: SPL-nlystä pitäis saada G ja norminäyttelystä sitten H. Huhhuh, vaatii ponnistelua.

Eiköhän siinä nyt ole riittävästi yhdelle piskille täytettävää. :)

 

Cina

Tokossa nyt jos jossain vaiheessa sinne avoimeen, mutta nou hätä.

BH:seen mennään sitten kun siltä tuntuu.

Agilityyn ei mennä näillä näkymin koskaan.

Muuten ei sitten mitään sen suurempia, katsellaan mitä tehdään tai jätetään tekemättä. ;)

 

 

Gitte

Pitäisi saada SM- ja karsintanollat kasaan. Sitten kesäkuussa meillä on oikeus vastaanottaa viimeinen valionolla, joten se olisi kovin mukava, jos se tulisi kirjaamme koristamaan. Sitten jos ne nollat saadaan kasaan, niin mennään kokemuksia hakemaan SM-kisoista ja MM-karsinnoista. Eipä sen kummempaa.

 

 

Åna

Nyt ihan ekaksi sinne kolmosiin. Jatkosta en osaakaan vielä sitten sen tarkemmin informoida, katsotaan miten lähtee rullaamaan (treenien perusteella ei hyvin ainakaan). :D

Mutta nykyään Åna on virallisesti minun koira. :)

 

Jerry

Se saa olla höperö pappa. Voidaan jossain vaiheessa ehkä näyttelyssä pyörähtää, jos jaksetaan ja ehditään.

 

Rose

On ikuisesti lellitty pikku musta. Tässä pieni näyte Rosen käskytyksestä: ”Rose, sivulle.” (R hyppii iloisesti jossain metrin päässä ja räksyttää) ”Rose sivulle nyt” (R seisoo paikallaan) ”No maahan” (R istuu) ”No istu sitten!”

Näin siis meillä.

 

Tempo

Neiti harjoittelee peruselämän perusasioita ja perusagilityn perusasioita ilman sen kummempaa termistöä.

Jos meno näyttää kesällä siltä, että sitä kehtaa mennä kokeilemaan onneaan kisoihin, niin sitten mennään, mutta rohkenen epäillä :D.

Näyttelystä pitäisi saada repäistyä H, mutta noilla korvilla sekin saattaa jäädä täyttymättömäksi unelmaksi päättymättömään toivelistaan.

 

Minä nyt aina pysyn niin hyvin tavoitteissani, etten viitsi niitä edes asettaa. :) Jotain pitäisi omalla elämälläkin tehdä. Olkoot se päällimmäinen tavoite.

Tähän loppuun voisi Gere-Kurttunen jakaa kaikille hymynsä..