Taas vierähti ’pieni’ tovi, kun jaksoin alkaa näppyttämään tätä iänikuista stooria.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Viime viikonvaihde meni rauhallisissa merkeissä. Treenailin vähän sitä sun tätä. Waulla otin kisanomaisesti seuraamista ja muitakin ALO-liikkeitä kisoihin tähdäten. Mutta koska kisat? – Ei koskaan! :D Tai ehkä viiden vuoden päästä.. Tai jotain.

Lolle (Wau) on saanut myös paimennella melkeinpä päivittäin. Vain silloin pidetään vapaapäivä, jos koipi / koivet tuntuu olevan kovin kipeät. Eli pari kertaa viikossa pysytellään ihan suosiolla suhteellisen rauhallisesti ja treenivapaasti.

 

PinPin (Pinja) on treenallut oikeastaan samoja asioita kuin viime kirjoituksessakin. Ja luonnollisesti menestys on ollut vaihtelevaa niin kuin koiraharrastuksessa yleensä.

Ukkoiltu ja leikitty ollaan vähän joka välissä, kun tulee sellainen sopiva rako. Molemmat sujuvat jo kohtalaisen hyvin.

 

Lauantaina korstoni pääsivät Tampereen urheiluhierojakoulun koirahierojien loppukoekoiriksi. (heh, mikä lause).

Ihan mielenkiinnosta ja oman muistini virkistämiseksi laitan tähän Wausta löytyneet ongelmat:

• laskeva lanneosa

• kinnerahtaus

• kääntyneet etujalat

• epäpuhdas ravi (heittää kipeämpää takajalkaansa ensin sivulle ja sieltä eteen eli pieni kiertoliike)

• takapää aivan jumissa

• sisäreisilihas suurempi kuin ulkoreisi

• etupäästäkin löytyi jumeja (mm. rintarangasta)

• pitkä selkälihas oli melkein surkastunut (siksi selkäranka törröttää selkeästi)

 

Siinä nyt ainakin tärkeämmät asiat. Pikku-Lolle pääsee Piirallekin tutkittavaksi, kun Swedu-iskä luovutti oman aikansa. Isukille suuri kiitos!!

 

Pinjastakin mainittakoot sen verran, että raukalla on lavat aivan jumissa ja muutenkin niskan seutu huonossa kuosissa. Sitten, kun sen lavat aukaistaisiin, niin voisi ne repimisleikitkin maistua entistä paremmin.

 

Lauantai-iltana (tai no siis lauantain ja sunnuntain välisenä yönä) oltiin kavereiden kanssa veneilemässä ja käytiin tietenkin uimassakin. Keijo alias Lolle alias Waukin pääsi mukaan veneilyreissulle. En muista, onko se ennen ollutkaan veneilemässä, mutta eipä se tuntunut ongelmia tuottavan. Ja tietenkin Waukin pääsi pulahtamaan hyiseen veteen, kun Aleksi heitteli keppejä sillä aikaa, kun minä itse tärisin rantakalliolla. :D

Illan (lue: yön) päätteeksi vielä paistettiin makkaraa ja Wau oli tietenkin innoissaan odottamassa makkaran kuoria.

 

Sunnuntaina oltiin juhlistamassa ripillepääsyä ja siinä meni luonnollisesti koko päivä, joten koirat saivat vapaapäivän kaikesta treenaamisesta ja sen sellaisesta.

 

Uusi työviikokin tuli ja meni. Kamalan nopeasti nuo viikot vierivät.. Oikeastaan harmittavankin nopeasti.

 Kiitos nykytekniikan, saan kirjoitettua tätä juttua nyt junassa. Jopa lemmikkivaunuun on laitettu mahdollisuus olla tietokoneen ääressä. Mikäs sen hyödyllisempää kuin tönöttää kolme ja puoli tuntia datailemassa?! J

Nyt olen siis matkalla Kannukseen. Mikäs muukaan sielä odottaisi kuin aina yhtä ihana kennelvuoro! Ja samalla pitäisi saada muutettua uuteen kämppään ja kaikkea sellaista. Treenatakin pitäisi jossain vaiheessa ja mitä kaikkea?!

 

Palatakseni vielä kuluneeseen viikkoon ja itse aiheeseen, Waulla treenasin jälleen melkein kisaomaisesti ALO-liikkeitä. Olisin treenannut toisenakin päivänä, mutta perkuleen paarmat ja muut kaikkien rakastamat öttimöntiäiset saivat Waun hermoromahduksen partaalle, joten oli parempi jättää treenaaminen siltä osin siihen. Kuullostaa pirun hyvältä tekosyyltä, mutta ne, jotka ovat Keijon nähneet siinä mielentilassa, ymmärtävät mua. :p

Pinaatti-Pinjan kanssa saatiin aikaiseksi myös tokotreeniä. Seuraamisemme näyttää aivan järkyttävältä, mutta ”piiskurini” Ellan mielestä myös erittäin koomiselta. Eli treenattavaa riittää.

 

Taas tästä tulee sellainen ylipitkä kirjoitus pelkkää jaskan pauhantaa.