Vihreän, karjapuskurillisen peltipedon nokka lähti tiistaiaamuna uskollisesti kyyditsemään kahta blondia (toinen sisäisesti ja toinen ulkoisesti) sekä kolmea nelijalkaista ystäväämme katsomaan oman kultamussukkani, Flintin, lapsia.

Voi hyvät hyssykät, minkä menon ja melskeen saa aikaan kahdeksan tomeralla elämänasenteella varustettua bortsupentua! Niiden tohinaa olisi jaksanut vahdata tunti toisensa jälkeen tauotta! Ihania, viisiviikkoisia piraijoita! Harvoin pennut toki vastenmielisiäkään on.. ;D Hämmästyttävää oli, kuinka tasainen pesue voi olla! Luulisi, että noinkin isosta katraasta olisi helppoa löytää eroja. Luulo oli tämän katraan kohdalla erittäin väärä. Olen toisaalta onnekas, että minulle valinta on yksinkertaisesti helppo, sillä pesueeseen tulla tupsahti vain yksi ja ainoa narttu! Se ämmä on melkoisen tomera tapaus ja pistää veljeksiään ojennukseen mukavasti!

  

 

Jottei koko päivitys menisi pelkäksi pentulässytykseksi (, jonka ne termiitit ovat enemmän kuin ansainneet), kerrottakoot jotain Flintin treeneistä, kun meille järjestettiin supertilaisuus päästä paimentamaan niin nautoja kuin lampaitakin!

Hessun luona päästiin ottamaan tuntumaa nautoihin nyt enemmän kuin Flintin elämässä koskaan ennen. Olemme kahdesti aiemmin ottaneet noin viiden minuutin yleiskatsauksen nautoihin. Kuuliaisesta poikakullastani kuoriutui hyvinkin omatahtoinen, aavistuksen sikaileva ja vahvasti eläimiä painava puurtaja. Vaikka osasin orastavasti sikailuun varautua, häkellyin silti hieman. Ainakin sain todeta, ettei Flintin pokka petä. ;) Videomatskua saattaa jossain vaiheessa tulla yleiseen jakoon, siitä ehkä saa enemmän irti kuin omasta länkytyksestäni. Kumpikin olemme nautapaimennuksessa amatööritasonkin alapuolella, Flintissä olisikin ainesta edetä, mutta kädetön ohjaaja jarruttaa tätä kehitystä roimasti. Se ei jaksa minua enää vuodesta toiseen edes yllättää ;)!

  

 

Naudoilla ilmenneen sikailun takia olin aivan varma, että poika heittää sikailukortin pöytään myös lampaiden kanssa. Sain taas kerran todeta olevani väärillä jäljillä ja sen myötä saan jälleen todeta omaavani äärettömän muuntautumiskykyisen ja sukupuolestaan huolimatta hyvinkin fiksun yksilön :). Laajat flankit, kivat nostot ja toimivat ajot.. Voiko sitä muuta toivoa? Ärsyttävää hehkuttaa, mutta Flint on sen täysin ansainnut. Tässä vaiheessa siis (ellei se ole jo kirjotuksesta aiemmin käynyt ilmi) totean, että nimenomaan vain Flint on hehkutuksensa ansainnut, minä - kädetön, taidoton ja aina myöhässä oleva ohjaaja - en ole ansainnut muuta kuin noottia ja paimensauvan iskuja persauksiini, jotta joskus oppisin! On kerta toisensa jälkeen toisaalta haikeatakin huomata, kuinka riistän lahjakkaalta koiralta mahdollisuuden olla se ässä, mikä se on. Taitavat katselijat kylläkin näkevät sen ja osaavat tarkkailla koiran työskentelyä ja suhteuttaa ne ohjaajan tekemiin virheisiin. Ja jostain on kaikkien lähdettävä liikkeelle, eihän kukaan ole seppä syntyessään. Tullakseen paremmaksi siinä mitä tekee, on oltava nöyrä sekä avoin ottamaan oppia vastaan, tekemään työtä sen eteen ja kohdata epäonnistumisetkin enemmän rakentavana kuin masentavana välietappina kohti tavoitettaan. Mikä se tavoite sitten kenelläkin on. Vaikka kirjoituksissani tykkään käyttää sellaisia sanoja ja ilmaisua, jotka ikään kuin saavat minut vajoamaan syvällekin suohon, en jää sinne rypemään, enkä anna itselleni tilaisuutta sivuuttaa kohdattuja solmukohtia ”hälläväliä”- asenteella. Joskus minäkin vielä saatan oppia paimennusta sen verran, että pääsen kilpailemaan kolmosluokkaan. Siihen menee vielä aikaa ja ennen sitä ja varmasti sen aikana tulen kohtaamaan niin pienempiä kuin suurempiakin syöksykierteitä kohti maanpintaa ja sen alle. Olen onnekas, että minulla on mahdollisuuksia treenata osaavissa käsissä!

 

Suuret kiitokset ja syvät kumarrukset Annelle tästä koko retkeni mahdollistamisesta sekä yleisestä huolenpidosta, Hessulle opettavaisista nautatreeneistä ja Susannalle erinomaisten treenilampaiden lainaamisesta!!!

 

Torstaina paluu kotiin ja perjantaiaamuna laittoman aikaisin ylös ja skarppina kohti Suomen Koirahierojat ry:n järjestämää seminaaria. Päivä oli hyvin antoisa, täydensi mukavasti omia tietoja, allekirjoitti tiettyjä mietelmiä sekä lisäsi sopivan masokistisesta perspektiivistä tarkasteltuna tiedon lisäämää tuskan määrää. ;) Olipa hyvä päivä. Ja hyvä viikko.