Nyt on koittanut jälleen se aika vuodesta, kun voisin pienesti koota yhteen sattumia kuluneelta vuodelta ja langettaa tavoitteita vuodelle 2011 ikään kuin uudenvuoden lupauksena, jotka eivät kuitenkaan koskaan toteudu ;).

 

Pinjan kohdalla olin rustaillut tavoitteisiin seuraavaa:

Nyt pitäisi kerätä itsensä ja korkata PK-lajien kisat jossain vaiheessa. Eli ainakin hakukisoihin pitäisi uskaltautua ja toivottavasti myös jälki.. Tulostavoitteita en tosiaan ala laittamaan, kun kynnys on muutenkin jo niin korkealla taas ”uusien” lajien suhteen.. Sitten tämä agility, jota meidän ei edes pitänyt harrastaa. No kakkosiin on noustava se on varma. Mutta mitäs sitten.. kokeilen pari kakkosen kisaa ja jos se vaikka sattuu pääsemään aikoihin, niin voin yrittää viedä kolmosiin, mutta jos se on mitenkäänpäin väkisin puurtamista, niin sitten voimme unohtaa koko homman.

Ja sitten jalostustarkastus olisi yksi sellainen ikuisuusprojekti.

Tokossa edetään jälleen miten jaksetaan ja kiinnostus riittää. Kiirettä ei ole mihinkään suuntaan.

Ja sitten ällötystavoitteet: SPL-nlystä pitäis saada G ja norminäyttelystä sitten H. Huhhuh, vaatii ponnistelua.

Eiköhän siinä nyt ole riittävästi yhdelle piskille täytettävää. :)

Ohhoh. Kylläpä me alitettiin rima Pinjan kanssa täysin härskisti! PK-lajien korkkaus tosiaan jäi odottelemaan taas ensi kesää (niinpä niin), kun säännöllisille treeneillä sanoimme heipat samalla kuin Kannuksellekin. Agilityssä päästiin kyllä kakkosiin, mutta samalla tein sen päätöksen, että saksanpaimeneni ei ole agilitykoira eli kiitti meille riitti tämä. Jalostustarkastukseen ei menty, eikä mennä. Vaan sitten, jos joskus purut tulee siihen kuntoon, niin mennään ykköseen ja sillä hyvä.

Tokokiinnostukseni on ollut Pinjan kanssa hallan puolella nyt sen puolitoista vuotta. En edes jaksa odottaa itseltäni kyseisen kiinnostuksen nousua, kun sen on huomattu olevan täysin turhaa tähänkin asti. ;) Onneksi olin kirjoittanut, että kiirettä ei ole, joten rasittava toko jääkööt muhimaan ja odottelemaan vaikka niitä kuuluisia eläkepäiviä (koiran vai ohjaajan?).

No mutta hei, pitäähän nyt olla ylpee – saatiin me sentään toinen näyttelytavoite täytettyä ja vielä paremmin kuin oli tarvis. Pinja ansaitsi siis EH:n Tampereen ryhmänäyttelystä. Jipii.

 

Cinan kohdalla turisin näin:

Tokossa nyt jos jossain vaiheessa sinne avoimeen, mutta nou hätä.

BH:seen mennään sitten kun siltä tuntuu.

Agilityyn ei mennä näillä näkymin koskaan.

Muuten ei sitten mitään sen suurempia, katsellaan mitä tehdään tai jätetään tekemättä. ;)

Myönnettäköön, että tavoitteet olivat hieman löysähköt. Mutta silloin niihin on huomattavasti helpompi myös päästä..! Tokossa meillä tuntui olevan hätä, vaikka toisin visersin. Avoimeen mentiin heti tammikuussa ja 3-tulos tuli. Sen koommin meitä ei ole tokokentillä nähty ;).

BH:seen mentiin kun siltä tuntui ja läpi meni.

Agilityyn ei tosiaan sitten menty koskaan. Hyvä minä! Tavoitteet 100%:sesti täytetty, muahhah! :D

 

Giten kohdalla tavoittelin seuraavaa:

Pitäisi saada SM- ja karsintanollat kasaan. Sitten kesäkuussa meillä on oikeus vastaanottaa viimeinen valionolla, joten se olisi kovin mukava, jos se tulisi kirjaamme koristamaan. Sitten jos ne nollat saadaan kasaan, niin mennään kokemuksia hakemaan SM-kisoista ja MM-karsinnoista. Eipä sen kummempaa.

Näinhän se meni. Arvokisanollat kerättiin loputkin kasaan heti vuoden alussa ja lähdimme hakemaan kokemusta sitten arvokisoista. Kokemukseksi se jäikin, mutta toisaalta – miksikäs muuksikaan?

Valionarvo tuli nimen eteen elokuussa ja extrana vielä sitten Viron valion arvo.

Lisäextrana tuli vielä piir.M pronssia. Tavoitteet suoritettu, hyvä G! :)

 

Ånan kanssa taas tuumailin seuraavaa:

Nyt ihan ekaksi sinne kolmosiin. Jatkosta en osaakaan vielä sitten sen tarkemmin informoida, katsotaan miten lähtee rullaamaan (treenien perusteella ei hyvin ainakaan). :D

Mutta nykyään Åna on virallisesti minun koira. :)

Se yksi ainoa tavoite jäi saavuttamatta. Puolustukseksi kuitenkin muistutan, että Åna mammalomaili koko kisakauden, joten älkää heilutelko mulle ruoskaa niin kovin aggressiivisesti. ;)

 

Jerryn kohdalla totesin näin:

Se saa olla höperö pappa. Voidaan jossain vaiheessa ehkä näyttelyssä pyörähtää, jos jaksetaan ja ehditään.

Höperö ei nyt välttämättä ole osuvin sana kuvaamaan Jerryn kaltaista hirmuolentoa. Se on koiralaumamme johtaja, joten siinä vaiheessa ei paljoa höperöinnille jää tilaa. :) Näyttelyssä pyörähdettiin pariin otteeseen. Jämsässä Jerry jopa oli VSP-VET.

 

Rosen kohdalla homma toimi näin:

On ikuisesti lellitty pikku musta. Tässä pieni näyte Rosen käskytyksestä: ”Rose, sivulle.” (R hyppii iloisesti jossain metrin päässä ja räksyttää) ”Rose sivulle nyt” (R seisoo paikallaan) ”No maahan” (R istuu) ”No istu sitten!”

Näin siis meillä.

Asia oli juurikin näin. Sitten tuli Rosen elämän tähtihetki ja se sai muuttaa viettelemään varhaiseläkepäiviään ihanaan uuteen perheeseensä ainoaksi koiraksi Jyväskylään. :)

 

Tempon kera tavoitteet olivat tämän kaltaiset:

Neiti harjoittelee peruselämän perusasioita ja perusagilityn perusasioita ilman sen kummempaa termistöä.

Jos meno näyttää kesällä siltä, että sitä kehtaa mennä kokeilemaan onneaan kisoihin, niin sitten mennään, mutta rohkenen epäillä :D.

Näyttelystä pitäisi saada repäistyä H, mutta noilla korvilla sekin saattaa jäädä täyttymättömäksi unelmaksi päättymättömään toivelistaan.

Näin se meni. Kisoihin lähdettiin heti kisaiän täytyttyä ja kakkosissa oltiin, ennen kuin neiti ehti täyttää kahta vuotta. Nyt sitten keikutaan tässä yhden nollan syndroomassa vailla kolmosluokkaa. ;)

Näytelmätavoite täyttyi yli ymmärryksen rajan, kun minun kätöseeni ojennettiin ERI-nauha. Siinä taisi jo ennestään löysät leukanivelet loksahtaa ääriasentoonsa.

 

Että näin. Vuosi 2010 on ollut melkoisen värikäs ja kiva. Eniten se on uudistanut laumaani. Ja mitä se toi minulle itselleni, niin ammatin.

On aika langettaa näitä kuuluisia tavoitteita tulevalle vuodelle:

 

Pinja

Katsotaan miten kevätsuunnitelmat sotkee meidän kesää, mutta ellei sotke mitenkään, niin hakuillaan ja puruillaan taas totuttuun tapaan. :) Josko ensi vuonna jo oikeasti sinne hakukisoihin?

 

Flint

Talvi treenataan agilityä ja kesällä katsotaan, onko meistä kisakentille ensinkään. Mutta kesällä ennen kaikkea paimennetaan ja haetaan koiralle ja ohjaajalle touchia myös kisalaitumilta!

 

Tempo

Toivottavasti päästään pikaisesti yli ”viimeisen-nollan-syndroomasta” ja noustaan sinne kolmosiin, jossa katsastetaan ihan rauhassa sitten, mihin taidot riittää. Ei ole vieläkään minnekään kiire, kun koira vasta täytti 2 vuotta. :)

 

Åna

Josko vaikka tänä vuonna kutsuisi se kolmosluokka? :D Ei voi tietää. Mitähän mun pitää Ånalle luvata, jotta se nousisi? Ehkä kuu taivaalta. Katsellaan.

 

Gitte

Olisi niiiiin kivaa pyörähtää ulkomailla kisoissa, mutta ehkä me tyydytään taas vain siihen kevään Viron reissuun. :) Ulkomaatahan sekin. Käydään taas arvokisoissa hakemassa sitä kuuluisaa kokemusta! ;D

 

Tom

Treenataan aktiivisesti agilityä ja siihen asti, kun ikä ei riitä kisaamaan, niin voidaan satunnaisesti pyörähtää näyttelykehissä komeilemassa. :) Kisaikä tulee täyteen 9 kuukauden päästä eli on meillä hetki aikaa pyörähdellä kehissä. ;P

 

Jerry

On oikeutettu viettämään eläkepäiviään ihan täysin. En varmaan rassaa sitä edes yhdelläkään näyttelyllä enää. Tämän Jellonakuninkaan arkityötä on pitää haareminsa kurissa ja tekeekin sen vallan kunnioitettavan selkeästi.

 

Eiköhän se ollut sitten tässä tältä erää. Ihan vain pieni, nopea, pikainen ja ennen kaikkea lyhyt päivitys! ;)

Joulutervehdyskuva tulee sitten seuraavaan postaukseen. (Toivon mukaan ennen joulua) ;)