Näemmä toiveeni toteutui edes jotenkin sään puolesta. Taivaalta ei ole enää niin paljoa tippunut mitään mössöä, mutta sää on pysynyt lämpöisenä ja ajoittain aivan ihanan aurinkoisena. Saisi jatkua minun puolestani tällaisena!

 

Nämä liki kaksi viikkoa, jotka ovat päivityksestä kuluneet, on mahtunut runsain mitoin lomailua ja koiratouhuja. :) Tähän lomailuun voisi jopa tottua, hehee! Mutta työharjoittelu kutsuu vielä siinä vaiheessa, kun käväisen pari näyttöä tekemässä Lauralla ja samalla näpräilemässä malipentusia. Tässä pikkuhiljaa pitäisi alkaa purkamaan tuota erittäin pitkäksi venynyttä to-do-listaa koulun osalta.. Loman aikana tulee varmaankin pari pikavisiittiä ulkomaillekin, mutta niistä lisää tuonnempana.

 

Jospa kuitenkin pysyisin itse blogin aiheessa taas ja vähän kävisin läpi treenailuja.

 

Uutuutena on nyt tullut Pinjan säännölliset purutreenit kerta viikkoon, joka on erinomaisen hyvä asia, että joskus pääsisimme etiäpäin tässäkin lajissa. Kaksi kertaa on nyt takanapäin ja koiralla sekä ohjaajalla tuntuu molemmilta löytyvän kovin suuri motivaatio tämän lajin pariin. On se niin siistii! :)

Lisäksi P on treenaillut väh. kerta viikkoon tottiksia hallilla ja sitten hömpöttelytottiksia ulkona. Eikä me ihan vallan agilityäkään olla unohdettu, vaikka se on jäänytkin hieman varjelun jalkoihin, ollaan me kuitenkin silloin tällöin hömpötelty hallilla myös tätä lajia. Mutta mitä pidemmälle etenemme tässä, sitä hömpämmäksi se menee. Ongelma on, että en vain osaa ottaa tuota koiraa tosissani agin parissa. Mutta vaikka ongelmaksi sitä kutsuinkin, en ole ajatellut lähteä asiaa korjaamaan ;). Pinja on ihku pieni Hupiveikko, vaikka ajoittain asioista väännämmekin aika rankasti.

 

Sitten tämä mutiaisemme Cina.. Katsellaan, jos sekin alkaisi puremaan säännöllisesti Pinjan ohella jossain vaiheessa, mutta toistaiseksi kaiken treenimotivaation minulta itseltäni vie tämän koiran kanssa ne saakelin laukaukset. Ollaan me säännöllisesti tottisteltu ja edelleen viettiä nostatettu ja eilen tapahtuikin jotain erityisen historiallista. Se nimittäin seurasi pitkän matkan häntä kohti kattoa ja toisessa treenissä maahan-käskyn jälkeen heilutti häntää! Jotain valoa jonkun tunnelin päässä siis näkyvissä, mutta umpitunneleita on edelleen aivan tajuton määrä.

Lisäksi agia ollaan ihan läpällä otettu pari kertaa. Itsehän heitin kirveen kaivoon jo aikoja sitten, mutta aina se saa hymyn huulille, kun avaan hallin oven ja Ciiku juoksee suoraa päätä putkeen ja suorittaa vielä mahdollisesti pari hyppyä ja A:n ihan omaksi ilokseen. Ehkä siis ongelma on ollutkin siinä, että se ei halua, että käsken sitä menemään esteitä, vaan se tahtoo suorittaa ne itsenäisesti ;) Hah. Mutta ei siitä vieläkään mitään agilitykoiraa tule, sen voin luvata.

 

Väliin voisin todeta, että kisakoneeni Gitte on viettänyt totaalitaukoa agilityn saloista hetken aikaa selkäjumiensa takia. Nyt on kuitenkin suunta parempaan ja toivon mukaan se olisi kisakunnossa ennem Eesti agility võistlused –retkeä ;).

 

Åna liitelee 1-2 kertaa viikossa ja pikku hiljaa voisimme taas alkaa katselemaan kisoja, joihin voisimme mennä yleisöä viihdyttämään :).

Ånan rakkaus ei lopu koskaan:

 

Viimeisimpänä, mutta ei missään nimessä vähäisempänä tämä nuorukaiseni Tempo (,joka muutin todettiin Kennelliiton toimesta terveeksi nyt virallisestikin sekä lonkiltaan että kyynäriltään (B/B, 0/0)). Temen kanssa treenaillaan agia 2-3 kertaa viikossa ja se on tuntunut aika sopivalta määrältä. Rengasongelma alkaa pikkuhiljaa hälvetä, eilenkin se meni 10/10 kertaa sen oikein, mutta tilalle tuli keinuongelma. Hartaasti toivon, että se oli vain joku eilisen pila, mutta varaudun siihen, että tämän ongelman korjaamiseen menee pitkä aika. Ongelma on siis se, että keinua ei ole olemassakaan enää neidin mielestä. Se on epislentiksen jälkeen suorittanut sen monta kertaa täysin moitteettomasti ja yhtäkkiä se alkoi vamottamaan. Ei mene jakeluun! No mutta olisihan se ollut liikaa vaadittu, että kaikki sujuisi moitteettomasti ja voisin keskittyä vain ja ainoastaan ohjaukseen, sillä siinäKIN on hyyyvin runsaasti vielä työstettävää.

Armas hörökorvaseni a.k.a Aavikkokettu on nyt uuden lempinimensä innoittama alkanut ajoittain olemaan kovinkin Jerryn oloinen kettu.. Se sitten osaa käyttää jokaisen hetken törkeästi hyväkseen, monet naurut olen saanut mm. sen lähtösompailuista yhteistreeneissä. Se on esim. tullut lähtöhypyn ali ja pari kertaa karannut lähdöstä, jonka jälkeen se on juossut treenikavereiden luokse heilumaan ja kaikissa tsempaloissa sillä on se sama kettuileva ilme kasvoillaan! Ehkä se on siksi juuri erityisen ihana kaikessa rasittavuudessaan. :)

 

 

Loppulauman kuulumisia:

 

Jerry on viettänyt leppoisia eläkepäiviä narttuhaareminsa keskellä. Kuitenkaan herran itsetietoisuus ei ole hävinnyt iän myötä minnekään, nimittäin Los Malinoiskin saa kuulla kunniansa, mikäli tekee jotain sellaista mikä ei The Jerrylle passaa! Huomattavissa on ajoittaisia eläkeläisetuuksia käskyjen tottelussa tai tottelemattomuudessa. ;)

 

 

 

 

Gere ja äitee edistyvät tokoiluissaan ja heti, kun saadaan hyppy irti maasta ja se opetettua, niin kustuu alokasluokka.

 

Oloneuvos-Rose jatkaa porsasteluaan ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin neidille on Jyväskylässä tiedossa eläkeläiskoti. :) Nose takuulla tulee nauttimaan olostaan eläkeläispariskunnan hoivissa ainoana koirana enemmän kuin nykytilastaan pahnanpohjimmaisena porsaseläimenä.

 

Iines agilitailee isän kanssa normaaliin tahtiin.

 

Sisko ja sen siskopuoli

 

Ja sijoituskoiramme Funny on puolitoista viikkoa koristanut laumaamme odotellen ensimmäisen pentueensa putkahtamista maailmankirjoihin. Laskettu aika on viikon päästä. Toistaiseksi mammalomalainen on lenkkeillyt hyvin reippaasti, mutta eiköhän se tahti siitä ole hiipumaan päin, kun maha alkaa painaa liikaa :D.

 

Näin olisi ”pika”kertaus lauman tapahtumista tehty. Päivittelen taas jossain vaiheessa sen jälkeen, jos/kun ollaan saatu koiravauvat tähän maailmaan.