Elämäämme on viime aikoina kuulunut hyvin tiiviisti agility. Enkä ole siitä mitenkään pahoillani!(monetko yllättyivät?) Lisäksi työharjoittelupaikkani ansiosta purutkin ovat olleet läheisesti elämässäni, enkä ole pahoillani siitäkään ;)

 

Kerrataanpa viime aikojen treenailut (ja kisailut) ihan pikaisesti:

 

Tempo on ollut suhteellisen aktiivisessa agilitytreenissä. Myös pilipalitokoa ollaan saatu survottua johonkin väliin aina pieninä annoksina. Viime aikojen annostelut ovat keskittyneet eniten agilityssä tarvittavaan paikallaoloon, joka sujuu vaihtelevalla menestyksellä. Neitosellani kun sattuu olemaan niin mieletön kiire aina joka paikkaan ja kaikkialle. :)

Agilityssä ollaan otettu parilla hypyllä värkkäämistä (välistävetoa, takaavientiä) ja siihen liitettynä putkea eri asennoissa. Erillisinä treenataan kontakteja ja keppejä. Puomilla olen vielä varmistellut pitämällä remmin kiinni valjaissa, jotta Miss Teme muistaa vähän katsoa, mitä pitkin juoksee. Se leikkii selvästikin neliveto maasturia. Yleisesti on treenit menneet mainiosti. Jes!

 

Ånalla on treenailut jääneet laittoman vähäiseksi. Kisoissa käväistiin onneamme koittamassa. Ekalta radalta vitonen mun oman idioottimaisuuden takia (suora kepeille syöttö, en varmistanut tarpeeksi), muuten hienoa, vauhdikasta ja sulavaa menoa, tosin ratakin oli helppo. Toiselta radalta ylläri hylky. Olin niiiin myöhässä taas ja koira joutuu valitseen itse, että minne menee. Oivoi.

 

Iines kävi samaisissa kisoissa myös koettamassa vuorostaan minun ohjaamana agilityn saloja. Ekan radan info v*tuttaa jo kirjottaakin, koska viime metreille asti oli meillä alla hyvää, puhdasta rataa, jonka itse sitten möhlin kolmanneksi viimeisellä esteellä vaihteeksi olemalla myöhässä. Argh. Se otti kontaktit, kepeille syöttö sujui, kaikki oli hyvin siihen asti. HYL. Että sitten harmitti!

Toiselta radalta otimmekin kompensaatioksi hylyn jo kolmannen ja neljännen esteen välissä. Että näin meillä.

 

Gitte, josta näihin päiviin asti ei ole hetkeen mitään kuulunut, vapautettiin ”mammalomastaan”, koska ultran näytöltä saimme jälleen ihastella tyhjää kohtua. Siispä reenit jatkuu ja piakkoin myös kisailut. Ekoissa reeneissä teki vallan ihanalla sykkeellä ja innolla asioita. Lisäksi reippaan kuukauden tauon jälkeen keppiongelmamme on lähes poistunut! Mahtijuttu. Nyt aletaan reippaasti vahvistamaan syöttöjä, koska itse pujottelu alkaa olla jo sellaista kuin pitääkin. Hyvä Pikku-G! :)

 

Pinja on reenannut hieman tottista, hakua ja jälkeä.

Perjantaina päästiin vihdoista viimein ottamaan kunnon purut pikaisesti. Huomaa kyllä koirasta erittäin selkeästi, milloin se on tosissaan ja milloin sille on tyynyssä/hihassa roikkuminen yhdentekevää. Vihdoin se otti tosissaan. Runsaan paineen alla alkoi puolustusta irtoamaan kunnolla ja oli ihan toinen ääni kellossa. Ja mikäs muukaan sen ratkaisi kuin molarityöskentely..?

 

Cina on reenannut niin ikään agilityä (tosin vain vähän), jälkeä, hakua, tottiksia ja purujakin ollaan päästy reenaamaan suhteellisen säännöllisesti.

Puruissa irtoaa hyvät haukut ja saalispuolikin toimii. Piiskan ääni saa pikku Magnustini mielentilan huippuunsa. Oikein huvittaa nähdä koiran olemuksen muutos siinä vaiheessa, kun piiska ekan kerran läsähtää pontevasti maata vasten. Hassu tyttö! :)

 

Se tältä erää. En ehkä ennen Juhannusta palaa tämän äärelle (sekään tuskin yllättää), joten leppoissat Jussit kaikille tasapuolisesti :)