Perjantaina jälleen Erikselle. Junamatka sujui hyvin ja hauskaa oli. Tosin junamatkalla sain kuulla ”kivan” uutisen. Koulun alueella jälleen kennelyskää.. Hyvästi käytännön tunnit, hallitreenit ja tokokoe. Enhän minä siihen kokeeseen alunperin halunnutkaan, koska treeniaika suhteessa uusien asioiden opettamiseen on ollut kovin vähäistä, mutta kuitenkin. No katsellaan mitä tuleman pitää. Vai tuleeko pitämään mitään...<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Junamatkalla sain kuulla toisenkin ”kivan” asian... Gere on juuri leikattu. Aivan. Olin hieman sillain, että MITÄH?! Kyllä vain. Se oli nimittäin nielaissut lampaankorvan (ei elävän...) merkkineen päivineen ja kuten arvata saattaa - merkki oli tukkinut ohutsuolen ja siitä seurasi ilman muuta leikkaus.

Hieman säikähdin.. Hakametsän eläinlääkärin heräämössä pieni bortsu meitä odotteli. Cinakin sai rokotukset ja yleistarkistuksen. Sopusuhtainen, reipas ja hyväkuntoinen pentu se kuulemma on. Ei minulla ole moittimista moisesta analyysistä.

Pentu on kasvanut nyt omaankin silmään. Sen pannassa ei kohta ole enää säätövaraa.. Eli todistettavasti sen kaula on ainakin kasvanut.

Kannuksessa saatiin perjantaina suloinen valkoinen lumipeite maan ylle. Järkytyin, kun vertasin Pinjan ja Cinan tassunjälkiä! Cinan jäljet eivät olleet juurikaan pienemmät... Hui hai.

 

Tänään piti taas tehdä yhtä sun toista. Mutta mitä saatiin aikaan? EI MITÄÄN!

Aamupäivästä lähdettiin tuttulle eläinlääkärille nesteyttämään Gereä. Pentu, kun on kyseessä, niin nesteytys tehtiin varmuuden vuoksi. Samalla otettiin kanyyli irti.

Kuljun Kartanollakin käväistiin. Cinan kanssa hyörin siellä parkkiksella autojen, pyörien, kärryjen ja ihmisten keskellä. Mukavasti C suhtautui kaikkeen.

Sitten samalla reissulla käytiin porukalla syömässä huoltsikalla ja ruokaa saatiin odottaa taas miljoona vuotta. Hitto.

Sitten kotiin ja vähän saatiin treenattua jopa valoisan aikaan. Sitten lenkille pimeään metsään. Jeah..

 

Lenkin jälkeen otin Jerryllä ihan vähän jotain seuraamisen tynkää, jättöliikkeitä ja luoksetuloa. Ihan kiva. Näissä treeneissä me aivan oikeasti vedettin Jerryn kanssa samaa köyttä. Eri suuntiin.

Cinalla otin jotain mukamas seuraamista, luoksetuloa ja paikallaoloa. Meni kohtalaisesti. Tai no tasoon nähden hyvin varmaankin.

 

Cina on maailman ihanin koira. Nukkuessaan. Nääh huijasin! Se on oikeasti mahtava tyttö, oma pikkuiseni ja kullannuppuni. Wauhun verrattuna se on koetellut enemmän kärsivällisyyttäni, mutta se varmaan kuuluu asiaan. Waunlaista enkeliä ei toista varmaan ole edes olemassa.

 

Huomenna olisi taas lähtö takaisin Kannuksen lumiselle(?) maankamaralle. Ja maanantaina alkaa pitkästä aikaa ah, niin ihana kennelvuoro. I can’t wait... Ei vais, hyvässä seurassa saan viikkoni kennelillä viettää, mutta kullannuppuni, P & C, saattavat jäädä vähän vähälle huomiolle ja treenailulle. Ja muutenkin saattaa tuon viikon jälkeen olla voimavarat nollan tuntumassa tai sen alapuolella. Nooh sen näkee sitten taas.

Tavotteeksi olisi aiheellista ottaa aikaiset (tai edes inhimilliset) nukkumaanmenoajat, jotta edes joku aamu voisi herätä virkeänä. Okei joo, kannattaisi varmaan joskus yrittää asettaa realistiset tavotteet, niin niihin voisi joskus yltää.. Veikkaan, että seuraava viikko menee taas siihen, että virumme kämpillä kolmeen asti yöllä, kunnes tajuamme, että ”saakeli, meidänhän pitää nousta jo kuudelta!” Ja siinä sitä taas ollaan... Viikon päästä sunnuntaina roikkuu silmäpussit polvissa ja lasken epätoivoissani aamuja seuraavaan lomaan.. anteeksi korjaan, työssäoppimisjaksoon.

 

Nyt on taas kerrottu menneestä ajasta ja ennustettu tulevaakin. Jokohan sitä olisi aiheellista lopetella tältä erää.