Taas on kulunut laittoman kauan viime päivityksestä. Hyvä, kun enää muistan tunnuksiani tänne vuodatukseen. Tällä menolla ne kyllä pääsevätkin pian unohtumaan *pyörittelee silmiään*.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Kulunut viikko meni leireillessä Waun, Pinjan ja Giten kanssa. Tällä kertaa olin ohjaajana tuolla samaisella leirillä, jolla olen ollut leiriläisenä mukana jo useamman vuoden.

Gitte ja Pinja sai treenata agilityä melko paljon ja Wau sai tyytyä olemaan yleisönä. Pinjalla lisäksi tottistelin jonkin verran. Wauta en viittinyt treeneillä juuri kiusata, koska sen osalta viikko meni hiljaisissa oloissa ja kipeän oloisena. Takapäätänsä se tuijotteli vähän väliä. Lisäksi se eräs kaunis päivä sai juostua itsensä johonkin (ilmeisesti) keppiin, joka oli onnistunut lävistämään mahasta pari ihokerrosta. Tällä hetkellä poika on siis antibioottikuurilla ja haavasta yritetään saada mädät tulemaan ulos huuhtelemalla sitä päivittäin.

En ole pystynyt ottamaan sillä kertaakaan yhtä ALO-tasoista (kisoihin tähtäävää) treeniä pitkään aikaan ilman, että se kääntyisi tuijottamaan takapäätään. Kipeä se on.. jälleen. Muutenkin se on ollut nyt hirveän vaisu jne. Täytyy nyt katsoa, mitä tuleman pitää.

 

Perjantaina käväisimme leiriltä tullessa mummon mökillä ja koirat saivat nautiskella hetken rauhaisasta maalaismaisemasta. Lisäksi oli mukava taas pitkästä aikaa päästä moikkaamaan laumamme entistä jäsentä, Figaroa (cottoni). Figaro on asunut mummun luona jo monta monta vuotta ja siellä sillä onkin erittäin levolliset eläkepäivät, kun saa ainoana koirana mummun huomion vain itseensä.

Alla kuva pikku pörröpäästä.

 

 

 

Viime kuussa Pinja sai vihdoin purra tyynyä. Eli pientä purutreenintynkää otettiin vielä viimeisellä viikolla työpaikassa. Puruote oli syvä ja rauhallinen, mutta itse saaliskäyttäytyminen ei juuri häikäissyt. Tiedä sitten, minkälainen se olisi, jos sille oltaisiin jo pennusta asti herätetty saalis erittäin vahvaksi.

 

Hakuilmaisuja on molemmat ”isot” koirani, Wau ja Pinja saanut treenailla aina sopivan välin tullessa.

 

Pinjalle sain pitkästä aikaa tehtyä kunnon peltojäljen! Sekä ohjaaja että koira olivat molemmat innosta piukeena ennen jälkeä ja vielä jäljen jälkeenkin, kun arviolta 150 metrinen jälki mutkineen ja yhden kulmankin kera sujui vallan mallikkaasti ja vieläpä parilla esineellä koristeltuna.

Päivän kruunasi putkeen menneet paimennustreenit Waudemon kanssa.

 

Mitäköhän nyt muuta vielä tarinoisi.. Wau nyt odottelee selkäkuvauksiaan syöden kipulääkkeitä siihen asti.

Pieni kullanmuruni on vain vaikuttanut erittäin kipeältä enkä halua sen missään nimessä kärsivän. Liian moni pitää koiraa tuskissaan vain oman itsekkyytensä ja sokeutensa takia. Ja vaikka kuka sanoisi mitä, niin se, joka on koiran kanssa ollut koko sen iän, tuntee sen myös parhaiten ja osaa sanoa, koska sillä ei kaikki ole hyvin.

Toivon vain, että kuvauksista saataisiin jotain uutta tietoa irti ja, että elämä voisi jatkua..

 

Niinhän sitä sanotaan, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten liitetään muutama kuva nyt, kun kirjoitettavaa ei meinaa enää irrota..

 

Wau vuosi takaperin:

 

 

Pinja ja Wau on the road :D

Pinja pulikoi ja samalla kyttää Waun keppiä

Hieno hyppy veteen

Ylivoimainen voittaja: Wau!

Gitte ja Pinja leiritunnelmissa