Niin paljon kerrottavaa, että meinaa haljeta pää! Millään ei aika riitä näpytellä kaikkea sitä, mitä päästä pursuaisi (lukijat taitavat kylläkin vain kiittää siitä). On niin miälettömiä asioita tapahtunut, että vieläkin meinaa heikottaa, eikä kaikkea tapahtunutta uskoisi todeksi. Pari viikkoa meni jälleen kuin siivillä Haminan suunnalla ja siellähän nämä kaikki uskomattomat happeningit kävivätkin.

Mistä sitä oikein aloittaisi?!

 

No aloitetaan vaikka alusta ;)

 

7.10-9.10 olimme Juvalla nautakisoissa ja tuomaripäivillä. Ihan todella loistavaa oli jälleen päästä Katrin mukana tutustumaan tähänkin puoleen! Siistiä suorastaan! Niin kuin ihminen voi soikeana olla onnesta, niin olen.. Sain taas ihailla monia upeita koiria mahtisuorituksineen ja pisteenä i:n päälle Katri ajoi ensimmäisenä päivänä Gerellä lävitse nautaperusradan, jolloin siitä tuli samalla Jalostusuros!!! Niin loistokasta! Pisteitä kertyi 54. Lisäksi Geren veli Hukka läpäisi myös nautaperusradan, on nämä H:t vain aikamoisia veijareita! Harmi, ettei nautakisoja järjestetä useammin.

 

Seuraavaan viikkoon kuului suhteellisen ahkeraa treenaamista lampailla, koska jostain tuulesta temmattuna olin sisuuntunut meidän paim.SM:n huonosta radasta ja päättänyt kokeilla Flintin kanssa lammasperusrataa seuraavana viikonloppuna. Toki siihen vaikutti myös se, että kuulin erään puhuvan siitä, kun oli ajanut nuorella koiralla perusradan, jolloin koulutus ei ole vaikuttanut koiraan ainakaan negatiivisesti. Näin itseni ja koirani siinä vaiheessa tilanteessa, että parin vuoden kuluttua olen lytännyt sen auktoriteettisella olemuksellani niin pieneksi, että se ei uskalla lähteä tolpalta minnekään, joten päätin ottaa vinkistä vaarin (ilmaus hieman kärjistetty). En olisi vielä hetki sitten edes uskaltanut ajatellakaan astuvani lähellekään lammasperusrataa Fliin kanssa ja nyt yhtäkkiä sitten tuollainen ajatus puikahti päähäni! Uskomatonta. Paimennusihmisillä on ollut minuun häikäisevän positiivinen vaikutus, koska nyt ajattelen jo, että ”yrittänyttä ei laiteta” ja suurempana yllätyksenä tuli se, etten jännittänyt perusrataa edeltävinä päivinä, enkä oikeastaan edes vielä kyseisenä aamunakaan. Vasta sitten, kun seisoin tolpalla ja odotin lupaa laittaa piskin töihin, alkoi vatsa huudella olemassaolostaan. Siinä vaiheessa kyllä päässä pyöri kaikki mahdolliset kauhuskenaariot ja ihan piti miettiä, että olikos tässä nyt järjen hiventäkään.

Loppuarvostelun jälkeen olin todellakin sitä mieltä, että järkeä oli roppakaupalla. Aika loistohohdokasta! Saimme siis pikkumiehen kanssa perusradan lävitse pistein 74!

Nyt olen tämän vuoden paimennusten osalta ylittänyt kaikki tavoitteet, sillä minun ei todellakaan pitänyt edes aloittaa kisaamista tänä kesänä saati edes yrittää suorittaa perusrataa! Olen sanoinkuvaamattoman kiitollinen meitä kouluttaneille Katrille ja Jatalle!! Iso KIITOS!

 

Aika Haminassa riensi jälleen kuin siivillä ja sunnuntaina oli aika suunnata volkkarin nokka kohti Eriksen maisemia. Taas jäi hirmuinen ikävä.

 

Maanantaina (18.10) Jenna ja Mini tuli viihdyttämään meitä. :)

Tiistaina olikin sitten koiraurheilun kannalta hyvin vaihteleva päivä. Aamusta ajelimme Papulaan ajattamaan Hetan kanssa huskyja. Siitä olikin vierähtänyt jo tovi, kun olin viimeksi tuon lajin parissa pyörähtänyt, mutta lyhyt 10 min ajolenkki sai jälleen touchin palaamaan kivasti ja pitää ehdottomasti päästä pitkin syksyä tekemään tuotakin, on se vain niin mukavaa vaihtelua perusarkeen! Kiitos, Heta! :)

Illemmalla olikin sitten totuttuun tapaan agilitytreenit. Pienen osallistujamäärän vuoksi otin nyt kasapäin nuorisoa matkaan. Mukaan pääsi siis Flint, Tom ja Touho sekä vanhemmista Åna ja Tempo.

Otettiin tosi mukavaa pietä ratapätkää. Tempo ja Tom toimi ihan kivasti. Jostain syystä Tempo tuntui käteen tahmealta, mutta ei se siltä erityisesti näyttänyt videolta katsoessa. Tompalla on ollut pieni treenitauko, kun olen huidellut ympäri Suomen maata, mutta tauko oli tehnyt hyvää. Sillä oli hyvä vauhti päällänsä ja mitään opetettuja asioita se ei ollut tietenkään unohtanut, aikamoinen poika!

Åna toimi niin ikään kivasti, kun Jenna halusi sitä kokeilla. Parin työskentely sujui hyvin loistokkaasti!

Touhosta paistoi tekemättömyys, ei kai raukka nyt voi osata ellei sitä ole opetettu. Jotenka talvikausi keskitytään täysin tähän nuorisopuoleen kyllä.

Ihan senkin takia keskitytään siihen, että Flintissä minulla on edessä aikamoinen työmaa kyllä. Huhhuh, voisin todeta. Heti, kun vähän kuppi kuumenee, niin rimat paukkuu. Otettiin sitten ihan vain paria estettä, jossa toisessa oli rima 35 cm ja toisessa 50 cm. Onneksi toisaalta talvi on paimennusvapaa kausi, niin saan keskityttyä sitten taas tähän lajiin täysillä. Agility on jäänyt niin paitsioon Flinellin kanssa, että melkein hävettää. No ei kyllä hävetä, eiköhän se ole paimennuksen osalta todistanut olevansa kuitenkin ensisijaisesti Paimenkoira, eikä mikään agiliitäjä. ;) Noh, aika näyttää mitä saadaan talven aikana tämän lajin osalta tehtyä.

 

Keskiviikko oli sitten jälleen paimennuspäivä, jee! Kyllä sain ensimmäisen kierroksen aikana ihmetellä, että miten ihmeessä me voitiin suorittaa perusrata tällaisilla peruselementeillä. Noin 40 pässin lauma suorastaan lensi paikasta A paikkaan B. Kiitos Flintin kanttauksien hauissa. Siispä me otettiin ihan vain taas kaaritreeniä, että lähetin sen kaarelle ja lähdin itse kulkemaan vastakkaiseen suuntaan. Noin se teki tarpeeksi laajaa kaarta, jolloin vaikutus lampaisiinkaan ei ollut lennättävä. Ja pikkuhiljaa muutenkin saatiin tilanne rauhallisemmaksi ja aloin ottamaan hieman kuljetusta yms. Tarkoituksena oli, että treenaisimme myös jakoa, jota siis ei oltu koskaan tehty, mutta treenilaumamme ei ollut suotuisa siihen harjoitukseen, joten saimme läksyksi opetella perusteet omilla lampailla. Nyt on pari viikkoa ohjatuista treeneistä taukoa ja ensi viikon jälkeen myös omista treeneistä, kun treenikaverit pääsevät hengestään. Pian on siis aika aloittaa Flintin ja Geren täysin ansaitsema tauko ja jättää asiat hauduttelemaan seuraavaa kautta varten.

 

Tuli tästä päivityksestä kaikesta huolimatta näemmä liian pitkä.. Pahoitteluni syvät. Mutta minkäs sille mahtaa, kun ihmismieli on edelleen niin happyhappy kaikesta tapahtuneesta!