Taas on viikko vierähtänyt ja päivityskin on jäänyt. Menneellä viikolla jätin Jerryn keskiviikon jälkeen tauolle, enkä enää hinkannut sillä alo-liikkeitä. Pinjan kanssa treenailin samoja asioita kuin aina ennenkin.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Maanantaina ja torstaina Pinja sai purra tyynyä pitkästä aikaa. Eihän tuo mamman kulta omista edes vartiointiviettiä, mutta jos nyt jotain positiivista tarvitsee noista repiä, niin Pinja innostui saaliista paremmin kuin kesäpurussa. Ei se hyvin vielä siitä innostu, mutta kesän alussa se ei edes ymmärtänyt mitään nenän edessä heiluvien lelujen päälle.

Maanantain treenit menivät mielestäni paremmin kuin torstain.

Tiistaina, keskiviikkona ja perjantaina jäljestettiin.

Tiistain jäljellä tumpeloin itse erittäin lahjakkaasti maamerkkieni kanssa, Pinjan työskentelyssä ei ollut mitään vikaa.

Keskiviikon jäljellä tumpeloin itse vaikeusasteen kanssa, kun käskettiin vaikeentaa jälkeä edelliseen päivään verrattuna. No tämä tampio vaikeentaa KAIKKEA versus edelliseen jälkeen; se oli paljon pidempi, siinä oli huomattavasti enemmän tyhjiä askeleita, siinä oli enemmän kulmia ja se oli vanhempi kuin koskaan. Voitte vain arvata kuinka kävi! Mutta loppuun asti silti päästiin (joka on sinänsä ihme), mutta sehän kertoo vain koiran hyvyydestä ja ohjaajan huonoudesta.

Perjantaina vihdoin onnistuminen tässä aiheessa! Jälki oli taas hieman helpompi; ei kulmia, eikä tyhjiä askeleita. Pituuttakin oli vain noin sata metriä ja koko matka oli serpentiiniä. Ei valittamista.

 

Jerry sai siis laiskotella puoli viikkoa lauantain tokokokeen takia. Kuten aiemmasta kirjoituksesta voitte lukea, tavoitteeni eivät kovin kummoiset olleet. Ja tulos olikin sen mukainen.

Käydään silti koe kohta kohdalta lävitse, vaikkei siinä mitään läpikäytävää olekaan.

 

1. Luoksepäästävyys: 10

Jerry pysyi perusasennossa koko ajan ja oli ihan rauhallinen. Ei siis moitteita.

2. Paikalla makaaminen: 0

Jerry oli aivan koko ajan täys idiootti! Rauhaton ja piippasi. Vieressä makasi holsku-uros, jonka kanssa niillä oli koko ajan silmäpeliä ja lopulta pikku Jerski päättää lähteä tekemään tuttavuutta lähemmin (aikaa noin 30 sekuntia jäljellä). Perhana, että teki mieli teurastaa tuo porsas! ARGH!

3. Seuraaminen kytkettynä: 9

Sähläsin itse taluttimen kanssa (pidin väärässä kädessä jne.) Olisi voinut mennä paremminkin, mutta tuo menetteli.

4. Seuraaminen taluttimetta: 7

Aika rumaa. Ihmeellistä haahuilua, annoin toisen seuraamiskäskyn puolessa välissä kaaviota. Koira onneksi vihdoin itsensä keräsi ja loppusuora oli taas edes jotenkin seuraamisen kaltaista.

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 8

Jerry muistaakseni komensi ja itse annoin tahattoman kaksoiskäskyn. Suullinen oli voimakas, kuten aina, mutta lisäksi tuli ilmeisesti jonkinasteinen vartalon heilautus.

6. Luoksetulo: 10

Vihdoin jotain hyvää sanottavaa! Meni aika nappiin, tosin omasta mielestäni se olisi saanut olla inansa ponnekkaampi.

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä: 0

Ennen liikkeen alkua olisi pitänyt ottaa enemmän hansikkaaseen, tai ei olisi ainakaan pitänyt vastata liikkurin "onko valmista"-kysymykseen "kyllä" ennenkuin koira ottaa katsekontaktin. I'm stupid.

Eli se seuraamisosuus ei ollut seuraamista nähnytkään. Koira ei ollut ollenkaan kuulolla, eikä noteerannut minun seisomiskäskyä. Fiksumpi olisi antanut vielä toisen käskyn, mutta enhän ole ikinä väittänytkään olevani fiksu. Eli mun moka kaikin puolin!

8. Estehyppy: 10

Ei siinä mitään. Meni hienosti vanhasta muistista.

9. Kokonaisvaikutus: 7

Paikkamakuu verotti paljon. Tuomari vain totesi, että Jerry on kovaluontonen poika ja arvasi, että olemme agilityä harrastaneet. "Varmaan oli kentillä aikamoista menoa." Lisäksi tuomari ehdotti meille harrastukseksi tokon sijaan suojelua. Oli varsin huvittavaa!

 

No ylläri-ylläri en ollut tulokseen tyytyväinen, mutta jälkikäteen ajateltuna sehän meni juuri niin kuin aiemmassa kirjoituksessa kokeenomaisen treenimme jälkeen analysoin. ALO3 tuli tulokseksi ja ohjaajalle pirunmoinen ketutus.

Ei siinä, kaikkihan nuo on suurimmaksi osaksi musta itsestä riippuvia asioita, mutta se PAIKALLAMAKUU! Että osaa ottaakin otsalohkoon tuollainen idioottimaisuus. Ellei tuo olisi ollut koetilanne, niin rakas sheltinräppänäni olisi saanut kuulla kunniansa. Ja todellakin KUULLA sen niin, että sen korvat soisivat vielä ensi kesänäkin.

En ymmärrä kuinka toko on aina ollut minulle niin vastenmielistä. Ja voin kertoa, että tuollainen tulos sitä ei ainakaan muuta miksikään.

 

Vain yksi asia on tällä hetkellä minulla mielessä: haluan kisaamaan agilityssä!

Mutta polveni kannalta tuo tylsä toko saattaa olla vielä fiksumpaa kuin rykäisy agilityn viehättäviin koukeroihin.