Noin ollaan saatettu vuosi 2011 kunnolla tappiin saakka ja aloitettu tallustamaan vuotta 2012. Mielenkiinnolla odotan, mitä tämä vuosi tuo tullessaan! Näin ensiksi se toi ainakin blogiin uuden testiluontoisen pohjan - katsotaan kauanko viihtyy vai palaanko takaisin entiseen variaatioon.

Lisäksi vuoden vaihtumisen kunniaksi sain päivitettyjä kennelin kotisivuja monelta kantilta; kasvattajaosio uuteen kuosiin, galleriaan lisäsin videoita (,joiden laadulla ei niinkään henkseleitä paukutella) sekä pentusuunnitelmat pääsivät askeleen lähemmäs toteutumisvaihetta. Enää noin miljoona muuta asiaa, jotka huutelisivat parannuksia sivuillani.. Päättymätön työmaa siis.

 

Käytin jouluruuhkaa törkeästi hyväkseni ja otin asiakseni lähteä Koneen kanssa keskelle ihmisvilinää vielä ennen aattoa. Oli vastassa sitten ihminen, rämisevät kärryt tai ärsyttävät pakkomielteiset kevariteinipöristelijät rumine mopoinensa, oli Koneen reaktio aina sama: ”WHATEVER!” Eli sanoisinko, että melkoisen helppo lapsi. :D (tämän asian osalta – muuten se onkin melkoisen kieroutuneella huumorilla varustettu luupää.)

 

Tässä muistellessani menneitä vuosia, olen huomannut olevani välipäivinä melkoisen ahkera treenaaja. Kinkunsulatuspaineita siis aivan selkeästi ;D. Onneksi tämä ilmiö ei hävinnyt tänäkään vuonna, vaan heti ma 26.päivä köröteltiin Hetan kanssa hallille, jossa sain katsastaa Hekun agilitytilanteen! Hyvään alkuun olivat päässeet, siitä on hyvä jatkaa! Hekun mamma, Åna, pääsi myös halleilemaan (ja niin ikään sulattamaan kinkusta yms. herkuista jääneitä ihrojansa) ja Å pisti töppöstä toisen eteen myös ihan mallikkaasti. :)

 

Keskiviikkona oli monipuolinen päivä koiraurheilullisesti! Päivä alkoi valjakkoajelulla Hetan kanssa ja Pinja sai jälleen leikkiä huskyä uusien vetovaljaidensa kera! Viisi vuotta sammaloituneen skootterin sain kaivettua pihamaasta irti ja eikun puikkoihin ja menoksi. ;) Siis koska luntahan ei vielä siihenkään päivään mennessä ollut ilmaantunut tänne ’eteläisempään’ Suomeen.

Vetourakkansa alkulämmittelynä sai Pinja myös hieman tottistella, johon kuului niin liikkeestä jäävien kuin seuraamisenkin harjoittelua vähän joka suuntaan. Toimi treenimääriin nähden hyvin, tai ehkä juuri niiden treenikertojen vähyyden ansiosta toimikin niin uudella innolla.

Oli mukavaa, kiitos vielä tätäkin kautta, Heta! :)

Valjakkoretkellä hukkasin puhelimeni, kun se tippui matkalle.. Joten siis pikavisiitti takaisin reitillemme ja siellähän se puhelin nätisti makoili ajouralla. Tämän pienen etsintätuokion jälkeen nokka kohti hallia vaihteeksi ;). Mukaan pääsi Tom, Rheda ja Flint.

Tompalla oli keinuongelma (pysähtyi jo kontaktipinnan alareunaan), eli ei mistään majesteetillisesta hyperongelmasta puhuta, mutta on hyvä saada kuntoon. Joskaan en lähde sitä sen suuremmin tahkoamaan juuri nyt, kun kisat on tulossa liian pian, joten mennään tällä nykyisellä ja tehdään asialle jotain sitten, kun se saadaan aikuisten oikeasti kuosiin. Plus keppien lähetystä pitää alkaa oikeasti treenaamaan myös. En ymmärrä edes, kuinka olen voinut sen näin huipputasoisesti ylipäätään sivuuttaa?!

Flintillä nyt hienosäätöä kaipaisi yksi jos toinenkin osa-alue, lähinnä kuitenkin se ohjaaja osa-alue, joka laiskottelee laiskottelun ilosta, kun koira tykkää hakea esteitä. Hyi mua. Ja se, etten edelleenkään jaksa ottaa Flinden kanssa niin kovin vakavasti tätä lajia.. Se näkyy meidän menossa varmasti aina.

Rheda on alkanut puomin kontaktilla katsomaan enemmänkin mun liikettä + pysähdyskäskyä, eikä niinkään sitä paikkaa, mihin sen pitäisi pyrkiä pysähtymään. Ja tähän aletaan kiinnittämään sitten huomiota enemmän!

 

Lauantaina jälleen nokka kohti hallia, ettei vallan pääsisi sammaloitumaan! Mukana Tom, Rheda ja Martta. Tompalla yleistreeni + hieman kisanystyröitä valmisteleva treeni, kun ennen Porin kisoja en sillä enää tämän jälkeen mitään treenaa. Perussettiä, perusTomppaa. :)

Rhedalla puomin parannustreenejä ja keppejä ja vähän yleistä ohjattavuutta. Siispä aika kevyt setti, kun oli päässyt jo aiemmin kuluneella viikolla treenimään.

Martalla puomitreeniä + ohjattavuutta. Uutena tuttavuutena keinun alkeita. On se aika täpäkkä paketti! Ja nopea hoksaamaan! Noin viikko sitten se ei halunnut ollenkaan ohjautua oikealla puolella yhtään mihinkään ja tällä kertaa asian suhteen ei ollut enää ongelmaa.. Miksei kaikki elämän ongelmat vois ratketa samaan tyyliin? :D

 

Vuosi otettiin vastaan rauhallisissa merkeissä, naapureiden raketteja katsellen. Kaikki koirat olivat sujut paukkujen kanssa. Hyvä niin! :)

 

Eletään ensimmäistä kokonaista tammikuun viikkoa, johon on jo mahtunut yhden jos toisenlaista menoa ja melskettä. Kone satutti käsittämättömästi takajalkansa toisen keskivarpaan jonkun pienen jänteen (oletettavasti), koska se yhtäkkiä metsäkävelyllä oli kolmijalkainen ja palpoinnissa sen k.varpaan liikerata oli jäykähkö ja se oli aavistuksen lämmin. Hyvin äkkiä se kuitenkin taas varasi jalalle painoa ja liikkui, mutta eihän se hullu osaa itseään säästellä, joten se laitettiin hetkeksi pakkolepoon. Seuranta jatkuu edelleen, vaikkei se enää onnukaan. Siispä kaikki murtumaan yms. ”pahempaan” viittavat saatiin sulkea onnekseni pois heti.

Tiistaina suunta kohti.. kuka arvaa?!.. no hallia tietysti! Mukana Tempo, Flint ja Rheda.

Tempo tuli kontaktien muistuttelutreeniin, koska joudun hyvin paljon rajoittamaan sen treeniä hallilla, jossa se ei muuta tee kuin liukastele, kun saa vauhdin tyypillisiin lukemiinsa. Siispä hyvin maltillisesti kaikkia kontakteja erittäin pienestä vauhdista (max. yhden esteen kautta) ja siitäkin huolimatta se ehti luiskahtaa putkesta ulos huonossa asennossa ja sitä sattui jalkaan. Palpoinnista ei saanut mitään irti ja heti, kun laskin sen sylistäni, oli meno jälleen maximitehoissa. Uskallan siis toivoa, ettei sen pahemmin käynyt kuin että jalka oli ehkä väärässä asennossa hetken tai jotain muuta, koska herkkyysasteella ollaan tuon hienohelman kanssa saman tien, jos vähän tuntuu huonolta. Mikä on toki sinällään hyvä, että tietää, koska tekee kipeetä. Ainoa ongelma, että meinasin saada perhana slaagin sen johdosta! Otin sillä vielä hetken päästä kontaktit uudelleen ja tällä kertaa ilman yhtään esteen vauhditusta, eikä näyttänyt missään vaiheessa, että olisi tehnyt jalkaan kipeää. Mutta tämä oli kyllä hyvin pitkälti Tempon päätösjakso hallitreenien osalta, en halua ottaa sitä pienintäkään riskiä tässäkään osa-alueessa, että murulleni kävisi pahasti. Mieluummin sitten kisailen Tempolle sopivalla pohjalla pienillä tavoitteilla kuin runnoisin sen rikkinäiseksi pakonomaisesti treenaamalla sille sopimattomalla pohjalla.

Flint otti pari pientä pätkää ja täsmätreeninä puomin kontakteja. Sillekin sellainen kisoihin ”valmisteleva” treeni, meidän tapaan erittäin vakavamielisesti. ;)

Rheda treenasi ihan kunnon ratapätkääkin, joka sisälsi n. 15 estettä. Tällä sain vähän hahmoteltua, että missä kohtaa mennään missäkin osa-alueessa. Täytyy sanoa, että olen blondiin hyvin tyytyväinen tämän asian osalta, se tahtoo oppia, välillä se tahtoo tehdä jonkun jekkujekku –tyylisen ratkaisun ja suorittaa ihan oman esteen ja sitten se taas palkitsee tekemällä juuri niin kuin pitääkin. :) Ratatreenin vastapainona otettiin pieniä pätkiä, vähän keppejä, puomia jne. Ja treenataan pikkuasioita jatkossakin ja taas jossain vaiheessa suoritetaan tuollainen ns. tasontarkastus ratasuorituksen suhteen. :)

 

Pahoittelen tekstitulvaa. Voisin yrittää tehdä bloginkin puolelle jonkinlaisen lupauksen, jolla pyrkisin lyhentämään tekstejä ja vaikka sitten tarvittaessa tihentämään päivityskertoja.. Ei kai tällaista romaania kukaan jaksa lukea?!

Seuraava päivitys tulee Porin kisojen jälkeen (toivottavasti heti, eikä vastan sen ja tämän ja myös tuon kisojen jälkeen kaikki samassa köntässä, kuten tapaani usein kuuluu).

PS. Meillä on lunta VIHDOIN ja se tekee mulle talven ja samalla mut hyyyyyvin iloiseksi. Jeeeiijjjj!