Mitä ihmeen koetteluaikaa tämä syksy oikein on?! Yleensä pettämätön vastutuskykyni otti ratkaisevalla hetkellä hieman omaa lomaa ja päästi elimistööni jylläämään varsin miellyttävän taudin, joka tunnetaan nimellä angiina. En ole naismuistiin joutunut antamaan periksi ja oikeasti sairastaa jotain tautia, aina olen höslännyt pää kolmantena jalkana paikasta A paikkaan Ö. Nyt jouduin jättämään kahdet kisat välistä ja se söi miestä! Mutta ei hätää, kirjoituksesta ei tule tän pidemmälti omaa sairaskertomustani, joten siispä muihin aiheisiin!

 

Aivan mieletön kisa- sekä treeni-into vaivaa. Jotenkin se tuli vielä potenssiin kaksikymmentä, kun en päässyt kisaamaan! Eikä se koske pelkästään agiliitelyä, vaan muitakin lajeja. Tahtoo sinne, tahtoo tänne, tahtoo vuorokauteen lisää tunteja!

Laumaani muutti muutama viikko takaperin takaisin yksi jäsen, joka aikanaan lähti pentulaatikostani. Yhdistelmästä Peppi x Aku sain takaisin toisen tytöistä, jota jo silloin mietin, että myynkö tuota vaiko en. Kiri sitten oli vastaus siihen eli möin, mutta nyt se on luonani. Ja pysyy. Se on siis nimeltään Rheda, virallisesti Päättymätön Energia. (Tämä pikaesittely siis siksi, että kun jatkossa taas heittelen koirien nimiä kirjoituksessani, niin jotta arvoisat lukijat pysyisivät edes vähän kärryillä.) Vaan kiitos sosiaalisen median, eiköhän tämäkin tieto jo lähes kaikkien korviin ole kantautunut. ;)

 

Flinde meinas pikasaikkuni aikana olla harvinaisen selvästi sitä mieltä, että olen maailman paskin koiranomistaja ja tylsin jajaja.., koska en kyennyt muuhun kuin avaamaan oven, kävelemään muutaman askeleen ja lähes jo tuosta urheilusuorituksesta lysähtämään voimattomana maahan. Siispä valkeni muutaman videon myötä minulle inspiraatio alkaa opettamaan sille ”para-agilitya” eli itse lähes liikkumattomana ohjeistan sitä suorittamaan rataa. Tehtävä oli helppo minulle, ei tullut mieleenkään ottaa yhtään extrajuoksuaskelta ja taas Flintin pakkautuneen energian tähden se suoritti esteitä kuin villi orhi. Erona vain se, että se oikeasti kuunteli, mitä sille huutelin. :) Ja kuin kreivin aikaan sitten sattui myös Flintin morsian tulemaan juoksuun, joten herra F pääsi ansaitsemalleen sex-holidaylle Putkisaloon Eileenin luo. Nyt rystyset valkoisena jännätään, tuottiko nuoren parin rakkaus hedelmää… :)

 

Viime viikonlopun vietin Eriksellä. Perjantain kunniaksi käytin hierotuttamassa koirat TU:lla. Juu siis vaikka olisikin itse koirahieroja, ei se tarkoita sitä, että hieroisin omia koiriani.. Tämä fakta tietenkin hieman risoo, mutta.. ASIAAN. Ekassa erässä mulla oli Gere ja Pinja. Kurttu-Gerppu näytti kaikki mahdolliset apinatarhasta karanneen eläimen temput, joten keskityin hyvin pitkälti olemaan sen henkisenä turvana (lyttääjänä), kun nti Pinja taas keskittyi täysin olennaiseen; nautiskeluun. Pinja oli jopa yllättävän hyvässä kunnossa, aivan loistavaa! Tokassa erässä oli sitten Tom ja Åna. Tootoolla kireyksiä selässä ja takapäässä (saakelin extremehullu) ja Ånalla niin ikään selässä sekä takapäässä. Muori alkaa vanheneen jo ihan omaankin silmään, vaikka agilitya se jaksaakin painaa edelleen ihan nuoruuden innolla. Tosin on sillä treenimäärä laskettu ehkä neljännekseen sen aktiivihetkistä eli eipä muoria paljoa edes asian tiimoilta enää rasiteta.

Toiselle ”muorille”, joka siis ei ole vielä edes mitenkään muorimainen eli jos puhutaan asioiden oikeilla nimillä, niin Gitelle tuli muutto jokseenkin raskaana asiana, vaikkei laumakokoonpano muuttunutkaan. Sen elämänilo kuitenkin koki pienen kolahduksen maisemanvaihdon takia, josta syystä sekin asuu nyt Eriksellä vanhempien ilona ja niin ikään alkaa viettelemään ansaittuja osa-aikaeläkepäiviä. Saatamme jossain vaiheessa vielä kisoihin eksyä kiusaamaan nuorempia fanaatikkoja, se riippuu aivan sen perusterveydestä. Katsellaan…

Flint liittyi onnistuneiden astutushetkien jälkeen perjantaina myös takaisin posseen. :)

 

Lauantaina korkkasin henk.kohtasesti talvitreenikauteni. Mukana Rheda, Flint ja Martha. (Btw, monikaan ei varmaan tiedä kenestä puhutaan, jos Marthasta on kyse eli Martasta. Se on mun ja äidin yhteinen koiralapsi Latviasta, iältään nyt 5½ kk, joka siis on ollut meillä ihan luovutusiästä asti, mutta en ole muistaakseni sitä täällä esitellyt, vaikka se varsin esittelyn ansainnut, pirunsarvilla varustettu sheltinrontti onkin. ;))

Flintillä ei astumispuuhista huolimatta ollut järki ottanut menolippuja jalkoväliin, vaan se kuunteli ja ohjautui ja teki juuri kuin pyysin. Nopeaa, mutta jokseenkin hillittyä menoa, joka taas minussa aiheuttaa suuren kisainnon!

Rheda oli hirmuisen pätevä. Se on vain muutamalla treenikerralla hoksannut puomin kokonaisuudessaan! Vähän myös kepiteltiin ja sitten ihan peruskaurailtiin hyppyjen ja putkien ja takaakiertojen kera. :)

Marthalla otin irtoamisia, jotka ovatkin sen bravuureita tällä hetkellä. Hyvin irtoo, mut mites se hallintapuoli.. Katotaan sitä sitten myöhemmin ;). Ei vais, pitää olla tyytyväinen, se on kans blondiksi ihmeen terävä kaveri – oppii nopeasti niin hyvässä kuin pahassa ja mitään ei pahalla muistella. Puomin muistutteluun meni hetki, kun se oli sitä mieltä, että lentämällä pääsee nopeammin… Vaan kyllähän se senkin sitten muisti, että neljällä jalallakin voi rullata aivan yhtä nopeesti.

Talvitreenikauden korkkaus keskeneräisillä koirilla oli siis harvinaisen onnistunut! Jeij!

 

PS. Angiinakin on jo nujerrettu eli ei muuta kuin tukka putkella etiäppäin!