Voi tätä Suomen kesää… Monta päivää on ollut läkähdyttävän kuuma, ettei päivällä voi edes harkita tekevänsä mitään koirien kanssa. Sitten, kun ilta viilenee, voi vasta lähteä käppäilemään ja silti tuntuu, että elukat läkähtyy ja itsellä hiki virtaa. Siksipä lähihetkien liikuntamuoto on ollut uiminen. Bortsut ja P&C rakastavat uimista ja sitä on erittäin hieno katsella. Ja sitten eilen kaiken tämän trooppisen kuumuuden keskellä jyllää yht’äkkiä ukkosmyrsky ja tuuli oli niin kova, että sain pelätä puiden kaatumista niskaan. Jylhästi nuo rapiat satavuotiset pihakoivutkin vain kumartelivat tuulen armoilla. Huhhuh.

 

Treenien osalta viikko on ollut saamaton. Tämän viikon purutreenit peruttiin molarin kiireiden takia, samasta syystä peruuntui paimennus, joten ainoaksi jäi agility ja sitäkään en tehnyt kisakoirilla ollenkaan. Tom onkin tehnyt sitä sitten muiden puolesta!

”Säästelin” vielä juoksuhöyryjään nieleskeleviä Gitteä ja Tempoa viikonlopun kisoja varten. Edessä siis jo toistamiseen tänä kesänä retki Kuopioon! Loistavaan saumaan tytöt juoksunsa tekaisi, tällä kertaa ne eivät ollenkaan haitanneet kisasuunnitelmia! Ei ne nartut olekaan niin hirveän kamalia harrastuskoiria, niissä on vain omat pienet shittipuolensa.

 

Paimennusta on pienet bortsupojat saaneet harrastaa aina, kun hellelukemat ovat sen sallineet. Pässit suorastaan tahtovat jo pannulle paistumaan, sen verran ärsyttäviä teinipoikia ne ovat, eivätkä meinaa koiria kunnioittaa lainkaan ja tarjoilevat vain päätään ja välillä ihan puskevatkin. Ainoa, joka ne saa kunnolla ojennettua, on vanhempi herrani Jerry. Papparainen joutuu vielä leppoisilla eläkepäivilläänkin laittamaan määkijöitä ruotuun. Toinen joka saa ne kivasti ojennukseen on Gitte. Muilta puuttuu toistaiseksi se jokin pieni päättäväisyyden ripe pääkopastaan. Flintiltä en voi sitä vaatiakaan, se kuitenkin vasta niin pieni kakara ja täytti hetki sitten 7 kk. Se on huimasti mennyt paimennusasioissa eteenpäin ja enää voinkin kauhulla odottaa niitä takapakkien hetkiä. Sen kanssa agility on tosiaan jäänyt vallan toissijaiseksi ja teinkin sen päätöksen, että talvisin, kun paimennus on tauolla, treenataan agia aktiivisesti ja kesäisin toisinpäin. Samalla annan sille vähän aikaa saada itsensä tiiviimmäksi paketiksi, ennen kuin se joutuu agiliidon rasituksiin. ;)

On se vain loistopakkaus. Uimaankin se oppi aivan silmänräpäyksessä ja nyt ollaankin sitten niin fanaattisia, että sieltä vedestä ei meinata malttaa tulla pois ollenkaan.

 

Sunnuntaina päätti sitten Ånakin vihdoin saattaa poikasensa maailmaan. Lisää pentuhöpinöitä pentublogissa, johon pääsee muun muassa tästä.

 

Eipä tässä auta muu kuin sopeutua mielenkiintoisiin säihin ja suunnata huomenissa jälleen VW:n nokka kohti Kuopioo, tarkemmin Maaninkaa ja viihdyttää viikonlopun verran kisayleisöä typerillä virheillänsä. :)

Loppuun vielä Annelle ja Jakelle (Kilpop Jerry Junior) suuren suuret onnittelut Senioreiden Suomenmestaruus -tittelistä!!! Loistavaa!!